Joulutauko raksalla - sateelta suojassa

Ai että, kun olisi oltu muutamaa päivää aiemmin liikkeellä, niin olisi hirret imeneet joitain maitoautollisia vähemmän vettä. Kivoja pakkaspäiviähän pukkasi reilun viikon, mutta aluskatetta ehdittiin alkaa asentamaan vasta kun keskiseltä Atlantilta nousi matalan selänne, joka toi mukanaan sumua, muhjua, vettä, räntää ja sillin selkäeviä. Vähemmän hirmuisen märkien päivien väleihin saatiin ujutettua aluskatteen asentelua, mutta kyllä sydämestä veri norui, kun katseli, miten hirsistä vesi norui. 

Vihdoin aatonaatonaattona pystyttäjät saivat katteen paikalleen. Vaikka talo ei aluskatteen puutteeseen kuolisikaan, niin joulunpyhät voi olla psyykkisesti helpompi kärvistellä, kun tietää ettei talosta sada ihan läpi. 

Näin marraskuussa talon teen ja villaan homeiseen nyt kosteus jää ja tappaa hiljalleen.

“Keskiseltä Atlantilta nousi matalan selänne, joka toi mukanaan sumua, muhjua, vettä, räntää ja sillin selkäeviä.”

Kattopellitkin tulivat tontille. Mikäli niitä ei olisi laitettu viimeiseen tilaukseen ennen joulutaukoa, seuraava tilaus olisi tullut tontille vasta tammikuun lopulla. Hyvä siis näin. Ne saadaan asennukseen vasta vuonna 2021 (toivottavasti), mutta onpahan sentään kuusenneulasen pintasolua pienemmällä tontillamme tavaraa, jottei mikään rakenneosa tunne oloaan yksinäiseksi jouluna. 

Kamaahan tontilla on jonossa kuin Hurstin ruokajakelussa: on ikkunaa, styroksia, lautaa, kattopeltiä, helinää, helskettä, vilinää ja vilskettä. Ja jotain ihme hirttäkin on yhä paketissa. Eiku meillehän on tulossa se piharakennuskin! Milloinkahan ne sen pykää?

Hiljaa hiljaa hirsinurkka kohoaa. Rahat pankkitilien katoo, minne, tiedä en. Velka tullut on.  

“Kamaahan tontilla on jonossa kuin Hurstin ruokajakelussa.”

Tonttitaulu

Tontilla pitää kuulemma olla tonttitaulu, josta selviää kaikenlaista projektista. Toisaalta rakennuttajallakin pitäisi olla tarpeeksi rahaa ja urakoitsijoilla moraali, muttei niistäkään kukaan piittaa. Seija Ala-Kautta on tunnettu graafisen alan ihmelapsi, joka on toteuttanut menestyksekkäästi kaikkien tuntemat kampanjat “Edes tonni tryffeleitä Björn Wahlroosille”, “Kaikki on maahanmuuttajien syytä, luin netistä” ja “Irti muumeista, joita Pikku-Myy myy”.  

Seija A-K siis pisti InDesigninsa runksuttamaan ja yhdessä päästimme mopon rotkoon. Savun keskeltä paljastui tämä:

Tonttitauluun tuherrettu asiattomuuksia, rava huutaa raivoissansa: "Myönnetä ei lupia!"

“Edes tonni tryffeleitä Björn Wahlroosille”

Vinkki itselle ja muille: jos paperi on laminoitu, siitä ei kannata lyödä ruuvia läpi, koska reiästä pääsee vesi sisään. Pätee muuhunkin rakentamiseen. Toinen vinkki: Elvis on nähty Sorsakosken koulun pihan liukumäessä.

Koska termi “arvioitu valmistumisajankohta” jättää mahdollisuuden arvioida, päätimme olla optimisteja ja vetää aikataulun suht tiukille kuten tonttitaulusta näkyy. Kiirehän tuossa tulee, mutta jos nostetaan oman työn osuutta nollasta 0,1:een ja velan osuutta sadasta luottohäiriöön, niin ehkä tavoitteeseen on mahdollisuus päästä.

Sähköt saatu

Valo valke-uden leimahti pime-yteen sopivasti vuoden mustimpana päivänä. Kärsivällinen sähkäri (ei se, joka vaatii sharia-lain toimeenpanemista meihin alakautta ja ratakiskolla), vaan paljon erinomaisempi kaveri hoiti homman erittäin kelvollisesti. Toki teimme parhaamme haitataksemme hänenkin hommiaan: kun hän tiedusteli, minkä mittainen tonttikaapeli tarvitaan kadun liittymäkohdasta tonttikeskukselle, puolisoni ymmärsi tarkoitettavan etäisyyttä talolta piharakennukselle. Sähkäri toi sitten kymmenmetrisen kaapelin, kun sitä tarvittiin 30 metriä. Sähkäri laittoi kaapelin vaihtoon. Meidät pitää ansaita ja todella haluta asiakkaikseen. 

Poka - se hommiin laitetaan. Poka - se pääsee kaivamaan. Poka - jos iskä komentaa. Poka - se lapiosta saa.

“Meidät pitää ansaita ja todella haluta asiakkaikseen.”

Mutta olihan se aika hienoa, kun hirsiseiniä valaisi märässä pimeydessä aito, oikea ja perinteisen lämmin sähkölamppu. Sellainen, jonka valossa Kullervo Paksujalkakin hiihti Volgan mutkasta Kauppakeskus Triplan Robert’s Coffeehen. 

Tuikkikaa oi sähkölamppuset kilpaa sähkärimme raivon kanssa (sen edellisen).

“Kullervo Paksujalka”

Tuli siasta

Olen myös selvitellyt, millaisen tulisijan ja hormin hommaisimme piharakennukseen. Puukiuas tarvitsee lisäksi oman horminsa. Kriteerit takalle ovat tiukat: sen pitää olla suht siro, suojaetäisyyksien pienet, solahtaa nurkkaan ja se ei saisi lämmittää liikaa. Jos saunatuvan koko on reippaat 15 neliötä, niin varaava takkaleivinuuni on turhan heviä stuffia kuten Mäki-Ketelän Jorma sanoi saatuaan leguaanin ongella Keravanjoesta. 

Vahvimpana ehdokkaana on tämä:

Nyt sytytämme kamiinan, se liekkiin leimahtaa. Tai syttyy sitten ainakin jos bensaa käyttää saa. (Kuva lainattu Nordpeisin sivulta. Palautan heti, kun pyytävät kamiinansa takaisin.) 

“Kriteerit takalle ovat tiukat.”

Mutta voipi olla, että suunnitelmat muuttuvat ja piharakennuksen nurkassa tönöttääkin Marseljeesia viheltävä juhannussalko. Tää on kato tätä rakentamista, ikänä ei tiä. 

Kas nythän on joulu ja nythän on joulu ja nythän on joulu taas

ja aluskate estää, ettei ole vettä maas

Ja hirret ne halkee ja budjetti paukkuu ja vannetta kiristää,

mut entisen sähkärin uhkailu sentään nyt joulua piristää

Hupsis tupsis tuppeli pupsis,

sähköt on tontilla puppeli rupsis

Tontti on täynnänsä akkunaa, moskaa,

valmistuukohan pirttimme koskaan

Hipsis pipsis pimpeli pompeli,

kiesus kun meikä on ääliö tomppeli

Tarttisi tässä nyt laskuja maksaa, 

mut ei taida jaksaa kun joulu on!

Kodotus-blogi toivottaa itse kuuullleeeeekkkkkin säää-äääädyyy-yyyylleeee mitä rauhaisinta joulua. 

Kiitokset tähänastisesta, anteeksi tulevasta!

“Joulunpyhät voi olla psyykkisesti helpompi kärvistellä, kun tietää ettei talosta sada ihan läpi.”

 

P.S. I Saw Mommy Kissing Sähkö Mies

Sormet ristissä - katto ristikossa

Tähän alkuun sellainen sydämeenkäypä kohtaaminen - toki korona-aikana ihan puhelimitse. Sain soiton Tapio Samboralta (nimi muutettu). Oli ajelemassa läheltä kotiamme kohti vaurasta kotikuntaansa ja ajatteli käydä vilkaisemassa puupinoamme. En itse päässyt paikalle kokemusasiantuntijaksi, joten Samboran Tapsa puoliksi vaati, että kun seuraavan kerran tontilla nähtäisiin, siellä pitäisi olla jotain tekemistä, missä hän voisi auttaa. 

Yllättääkö, että Mr. Sambora on aikoinaan itse rakentanut omakotitalon ja muisteli, miten rassaavaa se oli? Vahingonilon sijaan hän tarjosi apuaan. Kyynel kyynel, sydän sydän, kuten sotien jälkeen syntyneet tuppaavat emojistilehtiä. 

Mr. Samboran kannustava viesti. Omalta tunnekylmyydeltäni en tietenkään osannut reagoida siihen kuin ironialla. 

“Kun seuraavan kerran tontilla nähtäisiin, siellä pitäisi olla jotain tekemistä, missä hän voisi auttaa.”

Muutenkin tänä syksynä on ollut kiva tavata kavereita tontilla. Heidän kommenttinsa asettavat asioita välillä mittasuhteisiin; kun itse stressaa ja ratkoo ongelmia, on kiva kuulla kavereilta jotain positiivista. Niin että kiitos vaan. Ne tietää ketkä tietää ketä ne on.

Ai niin, se sama autosta rähjännyt naapurikunnan naapuri käveli tontin ohi ja jäi juttelemaan hetkeksi. Aloitti samalla onelinerilla kuin aiemminkin. Kyllä, talo on korkea. Lohdutin häntä, että enemmänhän tätä puretaan kuin rakennetaan, joten ei tämä pitkään aikaan vielä häntä ole häiritsemässä. Hetki siinä juteltiin, eikä ruumiita tullut, joten ehkä tämä pitää katsoa onnistuneeksi liennytykseksi. 

Tulisijan perustus

Tulisijan perustus etenee rauhaisasti. Taannoin meinattiin saada tuplasti harkkoja, kun sekä K- että S-kauppa niitä halusivat toimittaa. Viime viikolla vastaava mestari tilasi lisäkamaa samaisen rohjakkeen perustuksiin. Listassa oli kymmenen Routa-levyä (kavereiden kesken styroksia). Maksoin minulle välitetyn laskun (tonni meni, mutta ainahan se menee). Tontilla kieltämättä hieman ihmettelin, kun styroksia näytti olevan eduskuntatalon lisärakennuksen verran, mutta ajattelin, että ainahan kaikkea menee paljon kaikkeen. Tällä kertaa silmäni eivät kuitenkaan valehdelleet: piti tulla kymmenen levyä styroksia, tuli kymmenen pakettia styroksia. 

Tälle kasalle ei kiivetä ilman lisähappea.

Jostain tuli ehkä vähän mieleen myös:

“Styroksia näytti olevan eduskuntatalon lisärakennuksen verran”

Jos jotain positiivista hakee, niin onpahan jotain murennettavaa lasten popcorn-kippoihin, kun katsovat kuudennettakymmenettäseitsemättä kertaa Totoroa. Vähän grillimaustetta päälle. Kelluvatkin paremmin. 

Lohkeileva lohenpyrstö

Isoin edistyminen oli väliseinän palaaminen takaisin normaaliksi. Korvaavat hirret saatiin pikana ja karjalaisen kulkukauppiaan hampaiden näköisestä nurkasta lähtee taas ihan kunnon hirsiseinä. 

Mutta eipä se nurkka nyt varsinaisesti kaunistunut tästä runnomisesta; yhdessä hirressä on kunnon lommo ja muutama pala lohkesi talomme kohdasta, jonka olin nimenomaan halunnut muistuttamaan kaikkia meillä vierailevia köyhiä luusereita siitä, että ovat varakkaan kulttuuriperheen hirsitalossa. Nyt tähän hybrikseen saatiin muutama lohkeama ja lommo ja olen siitä murheissani. Muustakin syystä kuin diivailumahdollisuuksien niukennuttua. 

On se komia, mutta se oli viä komiampi.

“Köyhiä luusereita”

Kohoavat kattoristikot

Kattoristikot ovat nyt vihdoinkin lähes koko talon mitalta siellä missä niiden pitääkin. Viivästysten vuoksi kattofirma ei päässyt tekemään tarkkoja mittauksia katolle, vaan joutuivat tilaamaan tehtaalta pellit piirustusten varassa. Jos näin ei olisi tehty, seuraava tilaus olisi voitu toimittaa vasta tammikuussa 2021. Saattaa siis joulunpyhät tähdistä kirkkain luoda valoaan seimikätkyen yllä lepattavain pressuin välistä ynnä härkäin ja aasein kanssa - mutta ei nyt puhuta enempää tietyistä urakoitsijoista. Joulumieli jne. 

Kun nyt vaan saataisiin taloa jo sateilta suojaan. Reilun viikon on ollut optimaalinen sää, mutta nyt alkaa ennusteiden mukaan vihmoa taas vettä. Siis muualtakin kuin silmistäni. 

“Viivästysten vuoksi kattofirma ei päässyt tekemään tarkkoja mittauksia katolle.”

Sellainen pikku miinus tälläkin viikolla tuli vastaan, että ranskalaistyyppisen aamukahviterassimme teräspilarit oli katkottu 11 senttiä liian lyhyiksi. Että jos ovesta haluaa ulos, niin pitää laskuvarjolla hypätä. Vaihtoehtoina oli niiden hitsaaminen pidemmiksi (huusiko joku tonni?) tai korottaminen kestopuulla (huusiko joku taas tonni?). Pystyttäjät hoitivat homman näpsästi kuntoon kestopuuta lisäämällä, mutta kyllähän se niin on, ettei taaskaan ole kukaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. Vereslihalla kompuroidaan pimeää kujaa. 

Räppänät räpsähtivät

Jos jostain ollaan saatu erinomaista palvelua (ja ollaanhan sitä saatu useammaltakin taholta), niin Pihlalta. Ikkunamme tulevat heiltä ja niiden suhteen palvelu on pelannut ihan lähdöstä maaliin kulkematta lähtöruudun kautta. Ja nytpä ne ikkunat yhtäkkiä ovatkin tontilla talon tyhjää tuijotusta täyttämässä. Jos nyt tarvitsee raikasta ilmaa taloon, niin ei tarvitse kuin avata tuuletusikkuna. Ihanan helppoa. Ikkunoista teen omat postauksensa myöhemmin. Mutta ihanaa (saako noin sanoa tässä blogissa?), kun taas yksi asia eteni muuten kuin oikeuskäsittelyn kautta. 

Muuten näppärä hylly, mutta hyllylevyt on vähän vinossa.

“Wet Hot Meat (a song by Mr. Tapio Sambora)”