Hirsitalo helteellä - kuuma uutuus

Se on kuulkaa pikku oman instataivaanne supertähdet sellainen asia, että vaikka hirsi onkin ihmeaine, niin 32 asteen helteellä edes se ei kykene pitämään talon lämpötiloja perunakellarin lukemissa. 

Tämä on siis ensimmäinen kesämme talossa ja jo senkin takia, että mistään ei saa mitenkään järjellisellä hinnalla mitään millään ilveellä, päätimme kokeilla, millaista on elellä talossamme ilman viilennyksiä. Tämän postauksen kirjoitushetkellä ollaan oltu päivisin jo yli kolmessakymmenessä asteessa ja hellerajan yli roikutaan ennusteen mukaan lähes viikko. 

Ruotsalaisessa saunassa tämä lämpötila aiheuttaisi jo hälytyksen.

Piirikoirankynnenleikkaaja Rumpselssönin seitsemäs avopuoliso sieltä Horonkylästä tiedustaa, onko  sisällä sitten ollut kuuma. No juu, arvon Rumpselssönskä, kyllähän tässä aika nihkeä meininki on ollut. Meille ei tullut maalämpöpumpun mukana maaviileä-ominaisuutta, eikä ilmalämpöpumppuakaan toistaiseksi ole. Lohduttavaa kuitenkin on, että katettu terassi suojaa todennäköisesti taloamme infernaalisimmalta pätsiytymiseltä ja illalla ilman viiletessä talon sisälämpötilaakin on saatu tuulettamalla laskettua siedettävälle tasolle nukkumaan mennessä. 

“Vaikka hirsi onkin ihmeaine, niin 32 asteen helteellä edes se ei kykene pitämään talon lämpötiloja perunakellarin lukemissa.”

Mutta onhan tämä. Otin pariin lähialueen sähköyhtiöön yhteyttä ja ajattelin tsekata, josko aurinkopaneeleista olisi meille hyötyä. Voipi olla, että talomme ei ole optimaalisin paneeleille niin tontille sijoittumisensa kuin puiden varjostamisenkin takia. Mutta tsekataan. Aurinkoisena päivänä aurinkoenergiasta voimansa saava ilmalämpöpumppu olisi houkuttava ajatus. Pankkilaina vähän vähemmän houkuttava. 

Kunnon terassille kuuluu päiväpeitoista tehty maja, pyykinkuivausteline sekä pelastusliivit.

Terassit ovat joka tapauksessa osoittautuneet juuri niin kivoiksi kuin toivottiin. Blokkaavat näkymää, kyllä. Blokkaavat kuumuutta, oletettavasti. Tilavalla terassilla on kiva syödä ja öllöskellä, todellakin. Saunan terassilla on hyvä vilvoitella, totta mooses. Ja edelleen: tämän parempaa omaa rauhaa ei näin lähellä keskustaa ole kovinkaan helppo saavuttaa. Testasin asiaa yhtenä iltana, kun viuhahdin alasti talolta piharakennukseen ja takaisin. Jos joku naapuri näki, niin kunnia meni mutta maine kasvoi.

Mitä, missä, milloin?

Synneillä on pitkä käsi. Kun hitsaaja hitsaa syksyllä 2020 teräspaaluperustuksen tuet liian eteen, kesällä 2022 timpurit eivät saa tehtyä palosuojausta siististi. Tai kun kesäkuussa 2022 tulee mieleen, ettei ole nähnyt vilaustakaan syksylllä 2020 meille myydystä hulevesipumpusta (1326 €). Maaurakoitsijan vastaus tiedusteluun oli, että “kyllä se siellä on”, joten kaivellaan lisää kaivoja auki. Kai se siellä sitten on. 

Ans kattoo ny

Kattourakka jäi pieneltä osin kesken, kun katto- ja lapetikkaita sekä syöksytorvia ei viime vuonna asennettu. Tällä välinhän myös kaupungin mieli muuttui ja hulevesiviemärien sijaan saimmekin luvan laskea sadevedet maastoon sekä omistamaamme ojaan. Onpahan maan alla nyt muutamalla tonnilla käyttämätöntä muoviputkea. Maassa on aina hyvä olla vähän muovia. Toinen hyvä paikka muoville on meri.

Nyt pitää vain toivoa sateista loppuvuotta, ettei asennettu näitä turhaan.

Muutama ränni oli tämän mielenmuutoksen vuoksi asennettu kaatamaan eri suuntaan kuin nyt oli mahdollista. Laskeskelin kauhulla muutosten lisäkustannuksia, mutta tontiltamme itse asiassa löytyi juuri sopivasti ylimääräistä ränniä, joten suuremmitta lisäkuluitta selvittiin. Nyt siis osa vedestä laskee (sitten joskus kun tämä työmaa saadaan siltä osin kuntoon) luontoon ja osa ojaan, eikä kaupungin hulevesiverkosto kuormitu. Lisäksi maan alla on paljon käyttämätöntä muoviputkea. Muovi on myös delfiinien herkkua.

“Kyllä se siellä on.”

Kaivoimme poikani Nonstoppolosin kanssa pari rännikaivoakin paikoilleen. Nyt pitäisi vain saada kaivon jatkoksi putkea, jolla vedet voisi johtaa pois tontilta. Lisäksi pyysin kattourakoitsijalta vielä lumiesteet piharakennuksen naapurin puolelle. Jos kattomme rojauttaa lumisina talvina lumilastinsa, heidän istutuksensa ja tuijansa tuskin tykkäävät. 

Tontin raja on siinä, missä naapurin istutusallas lyö kättä meidän tikkaidemme kanssa.

Itse asiassa piharakennuksen tikkaiden kanssa meni muutenkin millimetripeliksi, kun ne tulivat ulommas, mitä ajattelin. Kun talon seinästä on tontin rajalle vain metri, niin katolle kiivetessä kiipijän perse on naapurin ilmatilassa vähän kuin venäläinen pommikone.

Naapuri samalla tasolla

Tonttimmehan on maatöistä lähtien ollut huomattavan paljon korkeammalla kuin naapureillamme. Sitä on pohdittu ja mittailtu vastaavan mestarin ja maaurakoitsijan kanssa. Kaikkien mittausten lopputulos oli, että ihan oikein ollaan tehty. Se ei silti paljoa lämmittänyt, kun tonttimme tosiaan oli paljon naapuria korkeammalla. Tähän saattoi vaikuttaa se, että naapurit eivät olleet täyttäneet tonttiaan lähellekään oikeaa korkoa. 

Etualalla jalat etuvarpaasta eturauhaseen tuhoava murske. Taaempana jalkapohjia kapybaran käpyrauhasen lailla hellivä sora.

Nyt ovat, ja kappas: tontit ovat tasan. Ihan kiva, että maatyömme oli tehty oikein. Olisi ollut leppeää lapioida 30 senttiä mursketta pois muutaman sadan neliömetrin alueelta. Kirvesvarren tiekin alkoi jo syntyä. Siihen tulee 0-16-soraa, eli ei mitään louhikkoa, muttei kivituhkaakaan. Muutenhan meidän pihamme antaa odottaa vielä itseään. Veikkaan odotuksen olevan pidempi kuin tiineellä elefanttinaaraalla. 

Bye bye bönttö

On hyvä muistaa, että kukaan ei koskaan eikä missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. Nöyrinä olemme ottaneet iskut vastaan ja osa blogin vaikuttavuudesta syntyy juuri siitä, että lukija liikuttuu kokemistamme murheista, jotka kärsimme pystypäin ja valittamatta.

“Katolle kiivetessä kiipijän perse on naapurin ilmatilassa.”

Osa tätä Via Dolorosaamme on ollut vanhan kotimme purkaminen. Kaupittelin sieltä kaiken mikä irti lähti, tosin lapset eivät kelvanneet kellekään. Seijasta tarjottiin 17 hehtaaria suota, kaksi poroa ja Nintendo Gameboy. 

Yllättävän paljon näihin mahtuu tavaraa, vaikkeivät ole edes kytkettynä viemäriin.

Vessanpöntöt roudasimme varastoon, sillä ajattelimme asentaa ne uuteen kotiimme. LVI-urakoitsija (se jolla on ollut pieniä muistihäiriöitä) ei ollut kovin innoissaan asiasta. Perustelut olivat ihan hyvät: parhaassa tapauksessa parin sadan euron säästö olisi huvennut pöntön kyrvähtä- ja kuivahtaneiden sisäosien vaihtamiseen.

Laitoin siis böndöt myyntiin. Muutama ostotunnustelu tuli, kunnes sain viestin:

Ja niin siinä kävi että:

Sinne meni. Kun böndzöjä lastattiin autoon, kerroin vielä, että ne oli poistettu toimivina ja kunnossa olevina. Vastaus oli: “Sillä ei ole väliä, me tuhotaan nää keikalla.”. 

Siis? Niinku häh?

Kävi nimittäin niin, että vessanspöndömme pääsevät / joutuvat ruotsinkielisen torvisoittokunnan show'hun, jossa perinteiden mukaan rikotaan vessanpönttö. Näin on tehty jo 70-luvulta lähtien. Täytyy tunnustaa, että vähän kirpaisi kuulla, sillä eihän tuo toiminta nyt ihan kiertotalouden kauneimpia periaatteita noudata. Meidän kannaltamme se nyt on sama, minne pöndöttimet päätyvät sen jälkeen, kun rahat ovat mätkähtäneet MobilePayhin. Silti. 

Heippaska!

Yhä näköjään lihasmuistissa on reagoida turhan tunteella. Toisaalta ihmekös tuo, kun kerran kukaan ei koskaan missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me.

“Päätimme kokeilla, millaista on elellä talossamme ilman viilennyksiä.”

Pääsiäisen viettoa - raksa-alalla

Jokainen raksaprojektin kokenut tietää, mitä hiljainen viikko käytännössä tarkoittaa: ammattimiesten tekoset vetävät välillä puheliaimmankin rakennuttajan mykäksi. 

On kuitenkin hyvä muistaa, että myös ammattimiehet viettävät pääsiäistä. Nyt blogissa esitelläänkin tämän normaalisti vain raksalla urahtelevan kansanosan salattua hengellistä elämää.

Timpurit

Raamatun virallisesta laitoksestahan jouduttiin poistamaan tuon aikaisten copywritereiden lennokkaimpia juttuja. Mukaan ei mahtunut esimerkiksi tarina siitä, miten paikallisilta timpureilta tilattiin kolme puista ristiä, mutta saatiinkin yksi vino ikkunanpoka. Toisella kerralla ristejä oli kyllä kolme, mutta niistä törrötti niin paljon nauloja, että Jerusalemin ELY-keskus kielsi ne hengenvaarallisina. Vasta kun sähkömies tuli julistamaan oman osaamisensa evankeliumia timpureille, tuloksena oli kelvolliset ristit. 

Ihan vaan tarkotin, että olisit ton makkarin katon paneloinut. 

Sähkömies

Sähkömies huokailee ymmärtävänsä, miten rankkaa muuan nasaretilaisella oli roikkua ristillä. Samaa hän kokee joka työmaalla, kun toiset eivät ymmärrä hänen nerouttaan. Nytkin joku asiakas kavalsi hänet, vaikka itse asiassa opetuslapsihan se oli kytkenyt suihkuun sähköt ja asiakas suuttui, vaikka sai urakassa kaupan päälle ilmaisen permanentin. 

“Ammattimiesten tekoset vetävät välillä puheliaimmankin rakennuttajan mykäksi.”

Sähkömies on kaiken muun neroutensa ohella myös säveltäjä. Tekeillä on suuri orkesteri- ja kuoroteos nimeltä Katteus-passio. Se perustuu sähkömiehen omiin kokemuksiin siitä, miten kukaan ei koskaan missään ole kärsinyt yhtä paljon oman erinomaisuutensa takia. 

Tunnelmavaloilla me lähinnä tarkoitettiin ledinauhaa makkarin kattoon, mutta jos nää sun mielestä tarvitaan.

Putkiasentaja

Putkiasentajan mielestä pääsiäinen on niin merkittävä juhla ja järjestetään niin harvoin, että tänä vuonna ei jaksa lähteä lainkaan työmaalle. Osansa voi toki olla myös etkojen ehtoollisviinillä ja olihan siellä bileissä myös maria. Jalatkin tuli pestyä ulkoporealtaassa. 

Vaikka pääsiäistä muuten vietetäänkin naamallaan rairuohossa, muutaman työmaan runkoviemäriin voi pikaisesti käydä unohtamassa pari karvalakkia, jotta tarkastuskaivoon saadaan aito mämmitunnelma. 

Eli että teillä on tapana tehdä jokaiselle kuukauden päivälle oma viemäri?

IV-asentaja

IV-asentaja luulee tarkastuskaivossa olevaa “tunnelmaa” mämmiksi ja syö vatsansa pullolleen. Sen jälkeen hän asentaa poistoventtiilit tuloventtiilien paikalle, tuloventtiilit savupiippuun ja lähtee etsimään karitsaa heilaksi. IV-pupulla on jatkuva pääsiäinen, sillä hän munii vähän joka kohteessa, jotta asiakkaalla olisi kivoja ylläreitä löydettävänä pitkin vuotta. 

Pystyiskö nää siirtämään jonnekin muualle olohuoneen katosta, kun meidän lapsi sai näistä haavan poskeen?

Kattourakoitsija

Kattourakoitsijalta oli tilattu valokate Getsemaneen. Yhtäkkiä ränni valuttaa vedet suoraan ehtoollispöytään ja mämmi menee pashaksi. Opetuslapset toteavat, että tämä oli kyllä viimeinen ehtoollinen, jonka tämä urakoitsija kattaa. Työnjälkeä ei kata edes urakoitsijan vakuutus. 

Niin me kyllä oltiin ajateltu ihan vaan sellaista harmaata konesaumakattoa.

Maaurakoitsija

Maaurakoitsija vierittää Liebherrillään suuren kiven haudan suulle. Valitettavasti kyseessä on väärä hauta ja kaivurin telat rikkovat Golgatan salaojaputket. Maaurakoitsija kiteyttää vahingon aiheuttaman mielipahan koskettavasti sanomalla “oho”. Laskussa kommentti on merkitty konsultoinniksi 700 € + alv. Via Dolorosankin pohjat on tehty siihen malliin, että asfaltti routii rikki jo ennen kuin kukko laulaa kolmasti.

Niin ihan vaan pari kukkapenkkiä olisi pihaan tarttenut tehdä.

Vastaava mestari

Vastaava mestari on aloittanut pääsiäislomansa laskiaisena. Pääsiäisen jälkeen hän palaa töihin, päivittää automaattisen sähköpostivastauksensa ilmoittamaan, että on vapulta seitsemäntoista viikkoa kesälomalla ja laittaa laskutuksen kuntoon. 

“oho”

Kätensä vastaava mestari on pessyt hyvissä ajoin ja puhuu varmuuden vuoksi vertauskuvin. Rypäleitä divaanilla popsiessaan hän muistaa, ettei ole käynyt yhden asiakkaan työmaalla kahteen kuukauteen. Toisaalta hyvähän se onkin antaa kansan vähän odottaa mestarin toista tulemista. 

Aikataulutan juuri projektia ja kilpailutan urakoita. Vastaan mahdollisimman pian. 

Kiirastorstaina raksa-ammattilaiset skoolaavat tukussa kahvikupin äärellä tuntilaskutuksen juostessa sille, että harvassa työssä saa ratsastaa yhtä usein aasilla. Rakennuttajat eivät tiedä mitä tekevät, ja siksi taskussa kilisee juuri nytkin kolmekymmentä hopearahaa (+ alv.). 

IV-ylipapin ihme tekojen ansiosta rakennusvalvoja kieltää kolmasti talon käyttöönoton.

“Jokainen raksaprojektin kokenut tietää, mitä hiljainen viikko käytännössä tarkoittaa.”

Askel eteen - harppaus taakse

Etenee, etenee, sanoi entinen mies kun kuudetta vuotta syfilistä sairasti. Oma tautimme on maksanut kuin nyrjähtänyt nilkka amerikkalaiselle, jolla ei ole vakuutusta, mutta on sentään taas jotain tapahtunutkin. Vauhti tosin tuntuu omassa hopussa olevan samaa luokkaa kuin Venäjän opposition kannatuslukujen nousu. 

Katkeraa tilitystä kattotöttöröistä

IV-untamot jättivät tosiaan kesäasennukset väliin ja aloittivat vasta ihan syyskuun lopussa. En kaikkia tämän siestan vaikutuksia ollut tajunnutkaan ennen kuin kattourakoitsija kertoi oman näkemyksensä - eikä se ollut positiivinen. Rakennustarvikkeiden ja etenkin puun hintahan on suunnilleen viisitoistatuhatkertaistunut kesän alusta ja kun katto-ernot eivät tuolloin tulleet tekemään katollemme IV-piippuja, niihin tarvittaviin värkkeihin kului nyt rahaa n. 17 miljardia edemmän. Näin ainakin kattourakoitsijan puheluista ymmärsin. Ikävä tilanne, jos sovittu urakkahinta ei riitä. Eri asia, olenko minä vastuussa tästä. Varmaankin, koska olen tyhymä.

Vähitellen Krakenin lonkerot ovat tunkeutuneet koko lotjan läpi. Matkalla ne ovat murskanneet mielenterveyden, talouden ja perheonnen. 

Jos joku väittää, että tunnelin päässä näkyy valoa, saa matkustaa Pendolinon vessanpöntössä Kokkolaan. Velkojien Maglite sieltä vaan hohtaa.

Jollekin se on tuutti, toiselle töötti, kolmannelle tötterö. Meille se on kolme kuukautta myöhässä.

Tötteröitä katolla kuitenkin on. Sata vuotta sitten jokaiseen noista olisi majoitettu kolmen torpparin perheet tai Indonesiassa tänäkin päivänä 72 vankia. Hurjan näköisiä laatikoita, joista kattourakoitsija oli sitä mieltä, että ei ole tällaisia tööttejä nähnyt sitten 90-luvun. LVI-firman pomo oli nämä näin käskenyt tehdä. En tiedä, olisiko ne voitu tehdä toisin ja olenko minä vastuussa siitäkin. Varmaankin, koska olen pösilö.

“Olen tyhymä.”

Konekoettelemuksia

Olen ehkä tämän sanonutkin (kuten jo kaiken tässä blogissa), mutta voi mavonsilimä kun tämä kitkan ja järkkäilyn määrä on yllättänyt, eikä mitenkään positiivisesti. Lattia piti hioa. Minua pyydettiin hankkimaan tietynlainen pyörivä lattianhiomakone, reunahiomakone ja niihin paperia. Ne sain varattua ihan oman luonnonkauniin kotikaupunkini konevuokraamosta. Ideana oli hakea vehje sulkemisaikaan, niin se olisi heti aamusta timpureiden käytössä. 

Mitä yhteistä on kodillamme ja saunalla? Molemmissa hiotaan.

Vuokraamossa selvisi, että oikeankarkeuksista hiomapaperia ei olekaan. Ja että koko atk-systeemi on jumissa. Ja että vuokraamon mies osaa kiroilla. Lopputuloksena sain koneet, mutta jouduin hakemaan hiomalaikat Helsingistä, jonne ehdin viisi minuuttia ennen firman sulkemisaikaa. Kitkaa beibe kitkaa. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen ääliö. 

Pyörivällä lattiahiomakoneella ei tullut ihan priimaa jälkeä. Joissain paikoissa oli melkoisia rouhaisuja kuin Lamborghini olisi vetänyt paskarinkiä perunapellolla. Näitä timpuri joutui tasoittamaan epäkeskohiomakoneella polvillaan kökkien. Sen jälkeen hiomajälki olikin jo ihan kelvollista.  En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen jurpo.

“Olen pösilö.”

Keittiöheittiöt

Aluperin näytti, että viikonloppuna meidän pitäisi sekä koota keittiönkaapit että vahata talon lattiat. Työn määrä kauhistutti, joten buukkasimme apuun kuulut Daltonin veljekset Juhon, Lassen ja Laurin. Ikean kamat tilasimme ekstramaksusta sisäänkannolla, mikä meidän tapauksessamme tarkoitti terasseillekantoa. Ja sitä, että etuterassille pyydetyt kamat kannettiin isolle terassille ja päinvastoin. Sitä ei saa mitä tilaa. Ja tietty taas yhtenä stressiheräilyn rei'ittämänä yönä satuin huomaamaan, että aamusta alkaa sataa, joten pyöräilin tontille klo 4.30 peittelemään lähetyksiä. 5.30 vaivuin vielä reiluksi tunniksi makoisaan uneen. 

Etualalla Ikean Ringmuskel-venttiili, taustalla Förhud-taustalevy. Ja näyttää siellä olevan Sädesvätska-vuotosuojakin.

Loppujen lopuksi keittiöasentaja ilmoitti kasaavansa kaapit mieluiten itse, joten talkoohommat kuivuivat vahaus- ja kanto-operaatioksi. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi olla työllistämättä kaikkia niitä kavereitani, jotka eivät vielä vihaa minua. Laurin saimme kuitenkin iloksemme, seuraksemme ja roudaajaksemme. Tässä oman höyryävän raksaulosteen keskellä velloessa kavereiden tuki ja apu ovat kyllä arvokkaampia kuin vastaavan mestarin tuntipalkka. 

Vastaavasta mestarista puheen ollen: hän ajoi peurakolarin. Sen viestin jälkeen en olekaan miehestä kuullut. 

“Olen ääliö.”

A-ha, va-ha!

Vahaaminen oli yllättävän kivaa, paitsi se osio, joka todistaa minun olevan idiootti. Siitä hetken päästä. Päätimme vahata koivulautalattiamme Osmo Colorin sävyllä Valkotammi, joka on saksaksi Natural. Naturistit ovat siis suomeksi valkotammisteja. Käytännössä värisävy tarkoittaa pientä vaalennusta vahassa, jotta koivun kellertyminen pysyisi hieman aisoissa. Vetelimme vahan varren päässä olevalla mikrokuitutelalla ja se oli jopa aika kivaa. Pari kolme lautaa ensin päästä päähän ja vielä takaisin. Lopuksi tasoitus yhdellä pitkällä kevyellä työnnöllä koko laudan mitalta. Nonstoppolos vahasi oman huoneensa tutuksi tulleella vauhdillaan. Ärsyttävää todeta, että oma lapsi tekee ihan yhtä hyvää jälkeä, mutta tuplasti nopeammin. 

Perheen kuningas katselee harmistuneena, kuinka pieni nousukas koettaa riistää auktoriteettiaseman.

Nyt päästään siihen idioottiosioon: Perintörinsessan huoneessahan on yksi seinä tiilestä. Tiili muurataan laastilla. Laastista lähtee murusia. Laastinmuruset tarttuvat mikrokuitutelaan kuin liittymämyyjä perskarvaan Citymarketin aulassa. Tajusin homman, kun jossain vaiheessa tela alkoi pyöriä epätasaisesti ja pitää jyrräävää ääntä. Laastinmurujen nyppiminen vahaisesta mikrokuitutelasta ei ollut tämän operaation hehkeimpiä hommia. Tämän olisi tietysti voinut tajuta etukäteenkin, mutta olen jauhopää.

Toisen vahauskerran jälkeen värisävystä tuli kuitenkin juuri toivotunlainen: vähän vaaleampi, muttei keinotekoisen vaalea. Kaikenlaista pyllyilyä tässä projektissa on ollut, mutta vahaaminen oli kivaa ja sujui yllättävän nopeasti. 

Pane kynttilät pois, emme tarvitse nyt romantiikkaa, kun olen hankkinut meille neliömetreittäin akustiikkaa.

La La Laatta Land

Vähän vähemmän nopeasti on sujunut laatoitus. Hommahan alkoi jo kuukausi takaperin ja tiedossa oli, että laatoittaja joutuu pitämään viikon paussin. Se venyi kahteen. Ja sitten kolmeen. Sitten hänen piti tulla syyskuun lopussa. Ja kun tiedustelin vihdoin sunnuntaina 3.10. milloin homma jatkuu, sain kuulla että 11.10. Ja kun tiedustelin, milloin homma olisi valmis, niin 18.10.

Laatoittaja siis päätti ihan itte siirtää muuttopäiväämme parilla viikolla, sillä ennen laatoitusta ei voi asentaa vesikalusteita ja ilman vesikalusteita pitää kakkia soffan taakse. Ja taas otsasuoni alkoi pikkasen tykyttää. En edelleenkään oikein tiedä, mistä kaikesta rakennuttajan pitää ottaa vastuu ja mitä vastaava työnjohtaja / pääsuunnittelija voisi organisoida. Mitään aikatauluahan projektille ei ole koskaan laadittu ja tuskin sellaista on enää tulossakaan. 

“Olen jurpo.”

Vastaavan mestarin viettäessä hiljaisuuden retriittiään, apuun tulivat timpurit. Ne samat huipputimpurit, joiden varassa tämä projekti on nilkuttanut eteenpäin tammikuun lopusta lähtien. Viesti oli selvä: me hoidamme laatoituksen. Ja niinpä seuraavana aamuna viestistä alkoi laatta lentää. Varmaan tämän olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta olen mäntti.

Vessassa voi leikkiä leikkiä "vesieriste on laavaa".

Led's Go!

Sähköpuolellakin oli jonkinlaista orastavaa kipinöintiä ilmassa, kun oli pakko vihdoin hankkia erinäisiä valaisimia. Olin koettanut kysyä sähkäriltä jonkinlaisia vinkkejä, minkä merkkisiä ledejä kattoon kannattaisi hankkia, mutta vastauksia tuli aika niukasti. Valitsimme siis halpoja. Isompia neliskanttisia eteiseen ja keittiöön, pienempiä neliskanttisia piharakennukseen, pyöreät kosteudenkestävät plafondit kylppäreihin ja epätoivoinen yritys löytää ledinauhaa kaikkien makkareiden kattoon yhdelle seinälle. 

Nämä ledinauhat ovat olleet murheenkryyninä jo pidempään. Nonstoppolos haluaa omaan huoneeseensa väriä vaihtavaa nauhaa ja kelpaahan se meille aikuisillekin - vähän Marvin Gayea (Gayeä? Gayetä?) soimaan, valkkaria yöpöydälle ja ties mihin homma johtaa. Veikkaan avomurtumaa. 

Panostamme ulkovalaisimissamme monikäyttöisyyteen; tätä voi käyttää myös kolonoskooppina ja hedelmävatina. Tässä järjestyksessä.

Lidlissä olisi ollut sopivasti tarjouksessa juurikin edellä kuvaillun kaltaista led-nauhaa. Sähkäri ei kuitenkaan sitä kelpuuttanut, kun siinä oli töpseli ja pitäisi olla vain muuntajaköntti. Sama Motonetissä ja Tokmannilla. Piti luovuttaa. Ei löydy. 

Aina neuvokas ja viehko puolisoni Seija Ala-Kautta sattui olemaan talolla samaan aikaan sähkärin kanssa, joka sanoi, että hänellä on ledinauhoja kyllä autossaan. Mjaha. Varmaankin tämän olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta olen spede.

Tällaiset ovat halpoja, eli ne ovat hyviä.

Hyi helevetti! Ei tähän otsikkoon muuta pysty laittamaan.

Pistorasioitakin sähkäri jo asenteli ja kyllä voi olla saatanan järkyttävän rumia. Jos hirviö vääntäisi hätäripulin, se olisi näihin pökäleisiin verrattuna Pocahontas. Ja miksi meillä on nämä? Siksi, että emme halunneet niitä. Nämä esitettiin alkukesästä vaihtoehdoiksi ja päätimme, että ei saatana. Puhuimme, että sähköjohdoille näverretään kolot hirteen, jotta saadaan vähemmän helvetinperseen näköiset tötteröt. Tämä unohtui ja nyt on sitten nämä leguaaninoksennusuurnat pilaamassa näkymät. 

Lisäksi näissä torttubokseissa on vain kaksi töpseliä per turaus ja se on usein liian vähän. Eli sen sijaan, että seinällä olisi yksi neljän töpselin köntti, pitäisi vielä laittaa kaksi tällaista suoperkelettä vierekkäin. Oma veikkaukseni on, että näitä töpseleitä tulee olemaan liian vähän ja jatkojohdot kiemurtelevat tässäkin talossa. Paskasti suunniteltu on paskasti tehty, vanha viidakon sananpasku.

Kysymys: Mikä on rumempi kuin tällainen hattivatti helvetistä?

Vastaus: Monta hattivattia helvetistä.

Siitä huolimatta, että tiedän olevani hyvin etuoikeutettu voidessani rakennuttaa taloa, tämä proggis on kyllä ollut kauhea. Jokapäiväisten haasteiden ratkominen ja hankalien ihmisten kanssa vääntäminen (itseni mukaanlukien) painaa ryhtiä kumaraan ja vetää mielen matalaksi. Vaikka kuinka odotan, että raksa-auvo hiipisi hiljaa takavasemmalta ja Aurinko täyttäisi rintani suloisella hunajalla ääriä myöten, niin sitä hetkeä ei vaan koskaan tule. Lyhyitä onnistumisen pyrähdyksiä ja useampikin erittäin ystävällinen, avulias ja osaava ammattilainen on kohdalle sattunut, mutta pian näiden hetkien jälkeen  hyeenat alkavat taas näykkiä akillesjännettä. 

“Olen mäntti.”

Huippuimuri ja huippuhyvä nettikauppa

Ja kun kaikki on amatöörille hankalaa. Katolle tulee huippuimuri. Hellan päälle sitä ohjaamaan tarvitaan liesikupu - ei siis liesituuletin, joita saa Ikeasta kättään ojentamalla. Huippuimureita on kahdenlaisia. Meillä on AC, vaikka luulin että se on EC. Kaikki ne on kuitenkin / C:stä. Yöllä klo 1.25 - 2.45 etsiskelin atk:n avulla oikeanlaista kupua. Ei löytynyt. Unenpää löytyi aamuyöstä lyhyenä ja ohuena. Aamulla soittelin IV-ismojen pomolle, joka lupasi hoitaa tukusta meille sopivan liesikuvun. Jes!

Pomo soitti iltapäivällä, että liesikupuja tulee tukkuun 14 viikon päästä, kannattaa kuulemma ostaa Taloon.comista. Ostin. Päätin tiedustella, onko sivuilla arvioitu 2-5 päivän toimitusaika oikeasti 2-5 päivää. 

Niinpä. Taloon.com pitää listoillaan kamaa, jota heillä ei oikeasti ole kykyä toimittaa. Peruin kaupat. Rahat kuulemma palautetaan 14 päivän kuluessa. Eli tämän firman kohdalla mahdollisesti joskus vuonna 2024. 

Vaikka kolmen kuukauden myöhästyminen IV-töissä sapettaakin, niin ihan hyvää palvelua IV-reijoilta ollaan saatu. Kun pomo kuuli, että Taloon.com oli myynyt leivinjauhetta kokaiinina, hän lupasi tsekata tukusta muita vastaavia liesikupuvaihtoehtoja. Toiveissamme on ulosvedettävä liesituulettimen lippa, koska se näyttää vähemmän opiskelijakämpältä.

IV-jyrkit ehtivät kyllä aiheuttaa meille jo ensimmäisen kosteusvaurion: puoli purkkia Batteryä oli kaatunut ilmansulkupahviin. Sellainen kiva ananuksen tuoksu leijaili kivivillan rämmäleissä, joita yläpohjassa oli IV-eelisten jäljiltä myös suht reippaasti. 

Ensin oli purkki, bumtsibumtsibum...

... sitten oli tahra, rämälämä dingdong.

Vesi Mielellä

Maanantaiaamupäivänä teimme tapojemme vastaisesti nopeita päätöksiä. Seija Ala-Kautta oli pyytänyt tarjouksia kodinkoneista Gigantista, Powerista ja Verkkokaupasta. Parista ensimmäisestä sellaiset saatiinkin, mutta Verkkokauppa vastasi, että olemme tyhmiä ja mitään alennuksia ei tipu. Muuten tarjousten merkit vaihtelivat, mutta astianpesukoneen vaatimus oli Miele. 

Kun sitten kuitenkin päädyimme Ikean jääkaappiin, pakastimeen, liesitasoon ja uuniin, keittiön koneista jäi hankittavaksi enää astianpesukone. Lempeän isällisesti pakotin Seijan kanssani Miele Experience Centeriin, jossa nimestä päätellen luulisi olevan tarjolla kaikki nautinnot, mitä normaali ihminen voi kuvitella. Ja olihan siellä se keski-ikäisen märistä unista märin: outlet. 

Toivottavasti Mielen astianpesukoneeseen mahtuu enemmän astioita kuin Mielen soffalle pyllyjä. 

Pari minuuttia kiertelyä. Löytyi astianpesukone kelvolla alennuksella, oli kuulemma tilattu asiakkaalle väärän värisenä, eli oli käyttämätön. Otettiin se. Mielen reippaat hemmot lastasivat sen automme kyytiin ja meillä oli tiskari. Ei se nyt halpa ollut, mutta Mieleksi edullinen, koska Miele on kallis, koska Miele pitää olla. Toivotaan, ettei ole Mielenvikainen. Ihan itte keksin, pääsisikö näillä meriiteillä jo käsikirjoittamaan Hyvät ja huonot noin viikon uutisvuodot -ohjelmaa?

“Olen spede.”

Kaupan päälle saatiin vielä aitoa saksalaista vettä. Ihmettelin nimittäin, kun kyljellään olevasta koneesta lirui puronoro automme takapaksiin. Piti oikein käydä infossa vielä kysymässä, onko meillä vesivahinko jo ennen kuin kone on asennettu. Kuulemma koneet testataan Mielen tehtailla Hintenarschfickendorfissa ja jonnekin poimuun saattaa jäädä vettä. Alles klar, jetzt werden wir Sauerkraut schlucken. 

Jawohl Günther, dein Lebenselixir rennt so schön da hinten!

Painavaa tasoasiaa

Tiistai oli touhua täynnä. Kipaisin aamulla 8.30 tontille. Aika kului mukavia jutellessa sen verran nopsaan, että klo 9.07 totesin, että 9.05 minun olisi pitänyt olla töissä naapurikunnassa. Ruokapaussilla suhahdin uudelleen tontille katsomaan Termexin puhaltelua ja nappaamaan peräkärryn mukaani. Töistä pöräytin Bauhausiin hakemaan koivutasoja. Tonni ja kuuskybää meni. Sillä saatiin yksi 4x80x300 työtaso, toinen 4x100x200 saarekkeen taso sekä n. metri kertaa metri saarekkeen pääty. 

Ja se tasojen paino. Ievana juluma kun voi puu painaa. Sain nostoapua (ilman sitä nyyhkyttäisin edelleen Bauhausin lastauslaiturilla), mutta kahdeltakin miesoletetulta pukkasi puuskutusta nostaa pari suurinta tasoa muutaman metrin matka kärryn kyytiin. Työmaalla tuskaa tuotti sama homma, kun kannoimme tasot sisään timpurin kanssa. Toisen tason onnistuin pudottamaan viime hetkellä makkarimme lattiaan sillä seurauksella, että lattiassa on nyt Itä-Afrikan hautavajoaman kokoinen ruhje. Sentään pienempi kuin armeijan jälkeinen akneni, mutta silti aika suuri.  

Nämä koivutasot painavat kuin Navalnyin synnit venäläistä demokratiaa kohtaan.

Pistimme Seija Ala-Kauttan kanssa iltavahailut pystyyn, koska Bauhaus vaatii tasojen öljyämistä vuorokauden sisällä paketista ottamisesta pestäkseen kätensä vastuusta. Mehän vetelimme Osmo Colorin TopOilia tasoihin ja ne imivät sitä kuin IV-ilmari energiajuomaa. Hienoja tuli. Olin pähkäillyt ottavani samaa hieman vaalentavaa öljyä mitä meillä on lattioissakin. Seijan valinta oli kuitenkin väritön vaha, joka hieman tummentaa koivua. Hyvä valinta. Ei tässä enää olla mitään kolmikymppisiä sisustajanaisia, joiden kodin räiskyvin sävy on vaalea beessi. Ja jos koet olevasi kolmikymppinen sisustajanainen - henkisesti tai fyysisesti - niin laita tuonne alas vaikka pusuemoji kommentiksi. Mennään sitten joskus yhdessä baariin laulamaan Aikuista naista. Bistän bäälleni barhaat Burberryt baarimikon bäälle buklatessani.

Seija Ala-Kautta räpsäisee teaserin Glorian Avotakkaan. Ehkä osallistutaan myös Suomen kauhein koti ja Ero vai muutto -ohjelmaan.

Yltääkö pygmi?

Keittiön asennuskin on siis alkanut. Tosin kuten kaikessa, tässäkin otettiin välillä pari askelta eteen ja yksi taakse. Ihmettelimme, onko osteoporoosimme äitynyt jo niin pahaksi, että Seija mahtuu seisomaan alakaappien alle lähes suorana. Ja vaikka Seija onkin fyysisesti yhtä lähellä pygmiä kuin henkisesti Olympos-vuoren asukkeja, jokin setupissa otti silmään. Katto vaikka itte:

Seija testaa, yltääkö ottamaan fondue-pannua ja sukkanauhoja Ryggskott-kaapista. Tai sitten Seija taas vain joogaa mua öögaan.

Työtasomme tulevat 90 sentin korkeudelle. Se on suht normikorkeus, joskin monella muulla ne ovat pari senttiä matalammallakin. Lasken kuitenkin sen varaan, että tässä murrosiän loppupuolella venähdän edes jostain kohdasta vielä pari senttiä. Kaikki siis toistaiseksi kunnossa. Välitilan korkeudeksi asentaja oli kuitenkin jostain syystä määritellyt 58 senttiä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos Seijan popkornit olisivat mikrossa, Seija kuolisi nälkään. Tiskikaappikin pitäisi tyhjentää tilauslentokoneella. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen anustappi.

“Olen anustappi.”

Ei auttanut kuin laittaa viestiä asentajalle ja pyytää korjaamaan seuraavana päivänä. Illalla vielä viesteilin muutamalle sukulaiselle ja kaverille varmistaakseni heidän keittiöidensä mittoja ja kaikilla välitila oli enemmän tai vähemmän 50 senttiä. Seuraavana päivänä keittiö ei enää näyttänytkään watussien korisjoukkueen keittiöltä. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen dille.

Tilasimme avokeittiön, muttei ehkä nyt ihan näin avointa.  

Ai niin, vielä yksi juttu. Lattialämmitysputkeen oli lyöty naula ja siitä vuoti vedet kodinhoitohuoneeseen. Maalämpöä ei saatu kytkettyä.

“Ich bin ein Arschloch.”