Pöllimme puuhellan - purkutalosta

Meille tulee siihen joskus ehkä valmistuvaan kotiimme hellaleivinuuni. Pähkäilimme takan ja uunin ja leivinuunin ja takkaleivinuunin ja uunitakkaleivin ja uunitakkauunin ja takkamatafakkan ja uuniruumismuumin ja buubiduunin välillä. Ja siihen hellaleivinuuniin päädyimme - vähän normileivinuuninluukkua isommalla lasiluukulla. Näin takan visuaalinen funktiokin hoituu, mutta lisäksi uunissa voi paistella halutessaan vielä perinteisiä pimppavaaralaisia lurttunussukoita.

Käytännössähän hellaleivinuuni on tiilikuutio, jossa on erikseen puuhellan ja leivinuunin luukut. Jos haluaa hellalla pikaisesti emännän (tai miksei naapurin karjakko-Elmankin) kanssa lounastauolla pihautella sumpit, niin tulet hellaan. Jos taas haluaa leipaista karvaperäläistä lupsukkoo, poltetaan puuta leivinuunissa, niin saadaan paistolämpötilat pidemmäksi aikaa.

Olette saapunut oikeaan paikkaan. Voitte aloittaa hellan hankintaprosessin, sir.

“Perinteisiä pimppavaaralaisia lurttunussukoita.”

Tiilikuution päälle tarvittin siis liesitaso eli hellankansi eli liitta eli enenääistahdatähänilmanhousuja. Niitä saa hyvinvarustetuista liesitasokaupoista kuten Lindexiltä tai Ernon kupparuiske- ja filosofiakirja Oy:stä. Ne myös maksavat satoja euroja, ellei niitä varasta. Perushellankansien koot ovat 5A, 3A ja 4A. Hassusti 4A on suurin, 5A pienin ja 3A se, jonka kävimme pöllimässä.

Esitän tässä nyt kaksi versiota tarinasta. Lukija voi itse päätellä, kumpi kerrotaan poliisikuulustelussa.

Hellatarina 1:

Pukeuduimme muutama yö sitten mustiin, vedimme kommandopipot päähämme, varastimme auton, ajoimme sillä muuan mummon pihaan. Huusin “miau, ilmasta kahvia” (yhdistin nokkelasti kaksi mummojen suosikkijuttua) ja kun mummo tuli takeaway-mukinsa kanssa rintamamiestalonsa portaille, kolkkasin mummon ja laitoin perunasäkkiin. Sillai hellästi. Mummo valitti jotain sisäilmasta. Rälläköimme hellankannen (eli liitan) ja pakenimme julmasti hohottaen paikalta.

Hellatarina 2:

Bongasin facebookin “Annetaan karseeta shaissea hörhöille” -ryhmästä oikean kokoiselta näyttävän liesitason. Se sijaitsi purettavassa piharakennuksessa. Esittelykuvassa liesitason päällä oli ainakin

- marmorilevy
- vahakangas
- Kotilieden vuosikerrat 1967-1973
- Juho-enon kalsarit
- Juho-enon toiset kalsarit, joihin oli jäänyt vähän orgaanista muistumaa pelimannin penkiltä
- Stiga-jääkiekkopeli.
- ainetta
- toista ainetta (vähän visvaisempaa)
- Elannon muovikassi ajalta jolloin miehet oli rautaa hiiohoi
- hokkarit
- Donald Trump
- muuta tarpeetonta
- Keikyän maamieskoulun juhlajulkaisu vuodelta 1967, jossa oli keinosiementäjä Unto Malli-Kuinion haastattelu entisajan sonnihommista

Kuvassa näkyvän kaiteen perusteella tehtiin ostopäätös. Kaide haitarista alas, jääkiekkokypärästä yläviistoon.

“Bongasin facebookin “Annetaan karseeta shaissea hörhöille” -ryhmästä oikean kokoiselta näyttävän liesitason.”

Lähtökohdat voittoisalle löydölle eivät siis olleet ihan suunnattomat. Liitta (eli hellankansi) saattoi olla millaisessa kunnossa tahansa. Kuvassa pilkottavasta kromatusta pyyherekistä ei vielä paljon päätelty.

Olimme yhteyksissä myyjään (tai ilmainenhan tuo hellankasi eli liitta oli, mutta antaja antaa ehkä vähän väärän kuvan) ja sovimme piipahtavamme vartin ajomatkan päässä. Mukaan lähti vahvin tuntemani mies ja pohjoisen pallonpuoliskon suurin rakastaja, kutsuttakoon häntä vaikka Lasseksi.

Kiviä tarvittiin yksi lisää, joten Lasse hakkasi sellaisen nyrkillään peruskalliosta.

“Pohjoisen pallonpuoliskon suurin rakastaja, kutsuttakoon häntä vaikka Lasseksi.”

Perillä pernani hieman muljahti kateudesta kolmen tuhannen neliön tontilla. Oma tonttimmehan on pienempi kuin turvavälit terasseilla. Tontilta puretaan vanhat rakennukset uusien tieltä. Peninkulmien päässä pihan perällä oli kohteemme: vanha kanala, joka oli aikoinaan muutettu lastenhoitajan asunnoksi. Tuolle työsuhde-edulle eivät lounassetelit niin vain pärjääkään. Paikan hakijan olisi pitänyt haistaa palaneen käryä, kun ilmoituksessa haettiin lapsille kanaemoa. Kyseessä oli tyypillinen matala, pieni piharakennus, jonne oli varmuuden vuoksi kerätty kaikki, mikä olisi koskaan pitänyt heittää pois.

Pari zombia hyökkäsi kimppuun, mutta lähtivät karkuun kun Lasse murahti niille.

“Pieni piharakennus, jonne oli varmuuden vuoksi kerätty kaikki, mikä olisi koskaan pitänyt heittää pois.”

Raivasimme hellan päältä roinat. Kun nostin lätkäpelin pois, Ruotsi voitti. Tarkemmassa tarkastelussa Donald Trumpkin paljastui rotan ulosteeksi. Ilahduimme, että aina on mahdollista kehittyä. Vähitellen alkoi jo jännittää, kun saimme kamat hiiteen. Lopulta jäljellä oli enää temppelin esirippu os. vahakangas. Matadorin elkein kiskaisin sen pois bullshittiä peläten. Mutta edessämme nökötti kuin nököttikin ikäisekseen oikein kivakuntoinen Porin valun 3A -liesitaso eli hellankansi. Eli se liitta.

Tanssiimme riemuissamme pienet macarenat, paitsi Lasse, jonka mielestä tanssiminen on sallittua vain Ruotsin MM-kultajoukkueen jatkoilla, jos Bertil nätisti pyytää.

Muistoja ajalta, jolloin tyhmä kakkapylly-EU ei ollut häiritsemässä rauhanomaista kommunisteilyä.

“Donald Trumpkin paljastui rotan ulosteeksi.”

Sitten silmiimme sattui, että kansi oli valettu kahdelta sivultaan seinään kiinni. Itku meinasi päästä - olinhan varautunut kunnon äijävälineillä, eli pienellä vasaralla ja ruuvimeisselillä. Lasse tuhisi halveksivasti, sillä työkalun on oltava vähintään niin iso, että se jää sinivalaan synnytyskanavaan poikittain. Ei auttanut, aloimme nakutella. Ja katso: ituhipin steinerpedagogisilla välineilläkin saatiin vähitellen nakuteltua laastit irti. Perään nykäisy, ja meillä oli käsissämme mainiokuntoinen Porin valun 3A -liesitaso vuodelta Bungeloh keksii pyörän.

Ostin työkaluni tosimiesten marketin lasten leikkipaikasta. Tai no, varastin. Nico-Läskindeeros jäi vaunuihin itkemään.

“Työkalun on oltava vähintään niin iso, että se jää sinivalaan synnytyskanavaan poikittain.”

Vastapalvelukseksi saimme auttaa paikan omistajaa nostamaan pari muutaman sadan kilon painoista kiveä auton peräkärryyn. Lassen mielestä ilo ilman graniittia on teeskentelyä, joten hän nosti ja minä kannustin ja otin kuvia blogiin. Toinen meistä oli tyytyväinen työnjakoon.

"Kun Lasse rusentaa, paviaanin ilmavaivakin puristuu timantiksi." Vanha viinakon sananlasku.

“Ilo ilman graniittia on teeskentelyä.”

Kaiken kaikkiaan siis mainio päivä: metsästäjä-keräilijän sisäsyntyinen tarve sai tyydytystä ja Kodotus-blogi aiheen postaukseen.

Lassen mielestä blogipostaus kannattaa kirjoittaa vasta, kun on tappanut kolmannen karhunsa paljain käsin laskuhumalassa. Lasse on tappanut jo seitsemän.

Urgh! Ugolo-Bögelöh tuo saaliin kotiin. Puoliso palkitsee sankarinsa neandertalilais-asennossa.

“Karvaperäläistä lupsukkoo”

Käyn kuumana - leivinuuniin

Takka vai leivinuuni vai takkaleivinuuni vai leivintakkauuni vai puuhella vai hellauuni vai uunileivintakkahellamuumi?

Cityhippi minussa haluaa nähdä tulen loimotuksen. Mielellään takassa, vaikka onhan ne palavat Auditkin ihan ok.

Martta minussa haluaa leipaista pohjoiskarjalaisia perinnerömpsälöisiä jälkilämmössä.

Moderni miehen malli minussa haluaa keitellä luomupuuroa lapsilleen ja suukotella nämä koulutielle.

Vilukissa minussa haluaa kehrätä uuninpankolla ja oksennella myyrien luita sohvan taa.

Saituri minussa ei halua maksaa liikaa.

Niinku tällanen fiilis olis haussa, mut saisko siihen jonku kivan filtterin?

Kuten tämän blogin lukijakunnan kirkkaimpana hehkuvat hiilet ovat jo yllä olevasta voineet päätellä, tulisijat ovat siis olleet meillä pähkäilyn aiheena. Olemme käyneet läpi suunnilleen kaikki vaihtoehdot etanolikiukaasta hihojen palamiseen ja tuluksista Rooman polttamiseen. Vahvimpana ajatuksena on kuitenkin ollut leipaista takkaleivinuuni sekä puuhella samaan kompleksiin.

“Martta minussa haluaa leipaista pohjoiskarjalaisia perinnerömpsälöisiä jälkilämmössä.”

Jos katsoo tarkkaan, lieskoissa voi nähdä tulevaisuutensa.

Takkaleivinuuni

Nykyiseen kotiimme halusin ehdottomasti leivinuunin takan yhteyteen. 14 vuoden aikana se on lämmitetty kerran. Olemme ottaneet opiksi virheestämme, joten haluamme uuteenkin taloomme leivinuunin. Mitä? Eikö tässä ole havaittavissa vähän sama kuvio kuin Jennique-Mystiquella, jonka mussukka Nico-Axl diilaa epämääräisiä mömmöjä ja kun Nico-Axlin kanssa menee bänksit, Jennique-Mystique alkaakin seukata Jere-Tysonin kanssa, joka diilaa epämääräisiä mömmöjä?

Miksi, saatat myös kysyä. (Samaa kysyi Jennique-Mystiquen äiti, kun Jere-Tysonin jälkeen kuvioihin ilmestyi Johnny-Urpå, joka diilaa epämääräisiä mömmöjä).

Noh katoppa, niin setä selittää. Siinä sedät on hyviä. Nykyisen takkaleivinuunimme ongelma on, että ensin pitäisi polttaa tulta takassa ja sitten pitäisi polttaa tulta vielä leivinuunissa, jotta sen lämpötila nousisi kelvolliseksi kiihtelysvaaralaisten lanttukukkoloiden paistamiseen. Eipä ole jaksanut.

Voi tätä idylliä: puuro porisee hellalla ja lapsetkin ovat hengissä.

Leivinuuni

Mutta sitten päähämme pälkähti ajatus pelkästä leivinuunista. Sieltä loimottavat liekit toimisivat takkana (leivinuunin liekit näyttävät erehdyttävän samalta kuin takan liekit), mutta jos sen jälkeen haluaisi laittaa tohmajärveläistä sultsinapataa löntyskäsoosilla, leivinuuni olisikin jo tullut lämmitettyä ihan vahingossa.

Meikäläinen oli tästä neronleimauksesta liekeissä kuin Dresden helmikuussa -45. Miettikää nyt: istutaan iltaa Juhon ja Terhin kanssa (nimet muutettu - Juho on oikeasti Terhi ja Terhi Juho), siemaillaan proseccoa tai mitä sitten olenkaan saanut Alkosta varastettua. Takassa loimottaa tuli. Anteeksi, siis leivinuunissa loimottaa tuli.

Tässä vaiheessa tämän romanttisen komedian ohjaaja huutaa “cut!”. Eihän sieltä leivinuunin luukusta näy mitään, kun ne luukut ovat perinteisesti pienempiä kuin tonttimme (joka taas on pienempi kuin hengityssuojainkauppiaan moraali). Ei siis päästy leffan siihen vaiheeseen, jossa näppärä puolisoni Seija Ala-Kautta olisi laittanut hiukopalaksi lieksalaisia nyppyröppösiä, joiden päälle tulee sötteytettyjä mormuskoja.

Ihana pizzauuni. Sohva ei tosin olohuoneeseen enää mahtunut, mutta pizzahan on perinteisestikin syöty seisaaltaan esimerkiksi Seinäjoella.

Pizzauuni

Onneksi on asiantuntijat. Soitin sellaiselle. Se kysyi, kuulenko isäni arvostelevan äänen aina päätöksiä tehdessäni ja haluanko siksi alitajuisesti epäonnistua. Väärä asiantuntija.

Toinen asiantuntija kuunteli ja totesi, että ratkaisu on pizzauuni. Mamma mia! Ennen kuin ehdin käyttää enempää napolilaisen satamajätkän sanavarastoani, asiantuntija selitti, että pizzauuni on hämäävä nimitys. Kyseessä olisi siis isolla luukulla varustettu leivinuuni. Iso luukku hyvä, monta liekkiä, Tarzan tykkää. Siinäkään ei leivinuunin tapaan olisi pohjalla arinaa, vaan ilma otettaisiin luukun ilmarakojen kautta. Uu beibi! Olisiko se siinä? Minusta tuntui, että lähellä ollaan.

“Kuulenko isäni arvostelevan äänen aina päätöksiä tehdessäni ja haluanko siksi alitajuisesti epäonnistua?”

Leivinuunin hämyisän holvikaaren edessä Hemmo kosi Serafiinaa. Serafiina nauroi räkäisesti ja lähti Ibizalle orgioihin.

Puuhella

Tämän pohjoiskorealaiset mittasuhteet saavuttaneen innovointimme lisäksi tarvittiin vielä puuhella sekä savupiippu, jossa olisi hormit uunille, puuhellalle sekä painovoimaisen ilmanvaihdon poistolle.

Puuhellan suhteen oli ratkaistava, tulisiko se muurattuna vai peltisenä / valurautaisena sekä miten se fiksuimmin (lue: kompakteimmin) saataisiin sijoitettua tähän koko hässäkkään.

 Nykysuositusten mukaan kissa suositellaan ryöpättäväksi ennen paistamista. Paistamisessa on hyvä käyttää pannua.

Hellaleivinuuni

Muutama päivä meni, enkä enää joka yö nähnyt kuumia unia pizzauunissa paistetuista käsämäläisistä rälssikönniköistä. En myöskään saanut vastauksia muurareilta tarjouspyyntööni. Joku muurari ehti kuitenkin olla sitä mieltä, että pizzauuni ei leivinuunina oikein kuitenkaan pelittäisi. Kuumotus pizzauunin suhteen alkoi siis hieman hiipua, mutta tilalle hiipi seuraava ajatus.

Se ajatus oli nopeasti lämmittävän puuhellan ja (ainakin jonkin verran) varaavan leivinuunin yhdistelmä. Sen verran sisäistä Marttaa ja hyötykasviyhdistyksen perinne-Einoa minussa näköjään on, että pelkkä tulenloimotus ei riitä. Sitä on nähnyt nuorempana tarpeeksi, kun poltin hihoja, siltoja ja kirkkoja. Jokin muukin funktio pitää tulisijalla olla. Sillä on voitava valmistaa ainakin jamalilaista löppäntöörää.

Imelda-Kyykkyviuluniquen mielestä ainoa oikea nöpötysnännyskä valmistetaan puuhellalla. Myös light-versio.

“En enää joka yö nähnyt kuumia unia pizzauunissa paistetuista käsämäläisistä rälssikönniköistä.”

Homma olisi ollut tällä helposti ratkaistu, ellen olisi niin tyhmä kuin olen. Nimittäin esimerkiksi Tiilerin Hemmo-uunissa tai Warma-Uunien Serafiinassa on juurikin sekä puuhella että leivinuuni. Soitto firmaan ja rahat tilille. Siinäpä se.

Eipäs! Ei näitä asioita noin helposti hoideta. Nämä pitää hoitaa vaikeasti, koska siinä olen hyvä. Kumpikaan uunimalli ei nimittäin tietenkään kelpaa sellaisenaan. Molemmissa on kyllä leivinuunissa lasiluukku, mutta puuhellasta se puuttuu. Lisäksi leivinuunin luukku on aika pieni. Visuaalinen cityhippi ja/tai boheemi porvari minussa vaatii isompaa loimotusta. Pienestä luukusta ei myöskään kunnolla näe, miten möhköläinen rönötööttö extrajuustolla porisee valurautapadassa.

Perinne-Einon testikkelimunuskaisia tultiin maistelemaan naapuripitäjästä saakka.

Leivinuunin luukku

Lisää soitteluja ja googlailua. Mistä löytyy isompi leivinuunin lasiluukku? Onko sellaisia? Kuka muurasi Olof Palmen?

On sellaisia! Seuraava askel postiluukun kokoisesta leivinuuninluukusta on ns. kinkkuluukku - hieman korkeampi luukku jossa nimensä mukaisesti mahtuu paremmin paistamaan henkensä heittänyttä sikaa tai vaikkapa öllöläläistä rännirööttiä. Tällaisesta luukusta jo näkyisikin vähän paremmin loimotus. Ja jos kinkkuluukkukaan ei vielä ulkoisen palon sisäistä paloa tyydytä, saa leivinuuninluukkuja mittatilaustyönäkin.

Nicolique-Vaginique laittaa liperiläistä lunttumuhennosta leivinuunin lempeässä lämmössä.

“Seuraava askel postiluukun kokoisesta leivinuuninluukusta on ns. kinkkuluukku.”

Mitä korkeampi luukku ja leivinuuni, sitä kivemmat liekit, mutta myös sitä vähemmän paistotehoa, kun monisataa-asteisena hohkaavan leivinuunin holvikatto on korkeammalla. Eli kompromissi olisi vielä löydettävä visuaali- ja funktionaalisuuden kultaisesta leikkauksesta. Mikä näyttäisi kivalta, mutta myös kypsyttäisi rääkkyläläiset terninyssykkäät?

Uuni täynnä nippusiteillä täytettyjä jörndönereitä. Iham parasta.

Näin pitkä kirjoitus, eikä lopputulemaa. Säälittävää. Todella tylsää lukea tänne saakka ja sitten huomata, että koko homma jää ihan kesk

Perinne-Einon bravuuri on työntää jotain uuniin ja katsoa, mitä siitä tulee. Anopista tuli vihainen.

Kuvat: Pixabay