Muutto lähenee - rahat vähenee

Voi tätä blogin nimeä. Miksi, oi miksi valitsin sen? Esim. hyvakotinopeasti.blogspot.com olisi ollut vapaana. Tai ohotalovalmistuikinjo.blogspot.com. Tai halpahyvakotiniinnopeastietteikissaakaanehdisanoakuinpitkahantaiseksimaukuvaksiotukseksi.blogspot.com.

Mutta ei. Kodotus tuli ja ilman k-kirjainta on kyllä menty. Miten paljon sitä voikaan mokailla valinnoissaan, joista seuraa aikataulujen venymistä, mistä seuraa tekijöiden vaihtumista, mistä seuraa lisää aikataulujen venymistä, mistä seuraa odottelua. Mutta se olennainen:

Muuttotarkastus on 5.11. eli ihan justiinsa. Talo ei ole valmis. En tiedä tämän postauksen mennessa painoon, meneekö edes läpi, koska vastaava työnjohtaja / pääsuunnittelija ei ole vastannut viikkoon puheluuni eikä viesteihini. Mutta me muutamme, piste. On vähän pakkokin, koska nykyinen turvapaikkamme, kiva kerrostalokämppä, lähtee alta samana viikonloppuna.

Kyllä tästä tulee jollekin nuorelle perheelle varmasti ihan kiva uusi koti.

Hankkijat hankkii

Syyslomalla oli sen verran hankintadraivi päällä, että en muistanut kaikkea edes listata edelliseen postaukseeni. Tampereen Bauhausista mukaan tarttui sähkötoiminen pyyhekuivain, kavereiden kesken rättipatteri. Löysimme hattuhyllyllisen mallin, jonka kuvittelisimme olevan suht kätevä. Ainoa paikka sille tosin on kylppärin oven edessä, joten vielä on testaamatta, montako kertaa siihen naama mossahtaa, kun pimeässä hapuilee eturauhattomana vessaan. Samalla ostimme numerovalon, josta kotona totesimme, että ei kelepaa. Palautukseen menee. 

“Muuttotarkastus on 5.11. eli ihan justiinsa.”

RTV sai meiltä reippaat puolitoista tonnia, kun haimme sieltä ullakkoportaat sekä suihkukaapin. 

Ullakkoportaat ovat nämä:

Näitä pitkin voi myös laskeutua kaivoon ja jäädä sinne.

Suihkukaappi on tämä:

Olisin muuten pessyt suihkussa rahaa, mutta ei ole rahaa pestäväksi, kun se meni suihkuun.

Ja rättipatteri tämä:

Talvi-iltaisin on kiva kiivetä rättipatterinpankolle pureskelemaan purutupakkaa ja pruiskauttelemaan sylkiä lavuaariin.

Tässä taas urakoitsija tekee hommia tuntipalkalla:

Urakoitsija ei taaskaan päässyt paikalle, kun oli muuuuuuuta hommaa. Hän etsi huijattavaa, mä rehtiä.

Turkoosipsykoosi

Seija Ala-Kautta sai luvan hoitaa tapettien ja välitilan materiaalivalinnat. Minulle olisi kelvannut yllämainitun urakoitsijan ruuan palamisjätteen sävy, mutta Seijalla on tarkempi silmä ja nenä. 

Alunperinhän ajattelimme jättää välitilan hirrelle, mutta koska kaikkien timpurien mielestä “noikaapitalkaaroikkuajameneeihavvinoonkyllänytlaitetaanvaneria”, niin laitoimme keittiön seinään vaneria, jotta kaapit eivät alkaisi roikkua ja mennä ihavvinoon. Kupanruntelema kuusivaneri ei enää olekaan yhtä komeaa kuin massiivihirsi, joten siihenkin piti saada päälle jotain ihanaa. 

“Noikaapitalkaaroikkuajameneeihavvinoonkyllänytlaitetaanvaneria”

Lopulta löytyi ihanaa. Iris Ceramican Be In Turquoise (suomeksi “Oleksää Turuus”) -laatta. Ihan kiva, mutta ihan sama. 

Ei ihan yhtä njääh kuin Greensea, mutta vähän enemmän fjong kuin Aquamarine.

Kun vielä piano- / vierashuoneenkin seinä kaipasi tapettia, värivalinta oli selvä. Olimme aikana ennen koronapaskaa ihastelleet Habitare-messuilla kirsikankukkatapettia. Ainoa ongelma oli sen hinta, joka oli yli tonnin per seinä. Mitä siis tekee rakentaja, jonka tili alkaa olla tyhjä? Ostaa samanväristä K-raudasta. Kukat eivät tosin ole kirsikkaa vaan mantelia, mutta tämänkin suhteen toimii tiibetiläinen mantra pronssikaudelta: ihan sama.

Kun tätä tapettia tuijottaa tarpeeksi kauan, alkaa tehdä mieli leikata korva irti. Yleensä oma.

Zero Pax given

Oletteko kuulleet sellaisesta pienestä jönköpingiläisestä huonekaluverstaasta kuin Ikea? Siellä Ingvar, Knulle ja Bjöbsan nakuttelevat kaikenlaista paskaa kasaan kiinalaisesta äidinmaidonkorvikkeesta ja kansa ostaa sitä kuin sheikki Harrod’silta. Keittiöhän meille ehti jo tulla ja itse asiassa suunnilleen jo asentuakin. Sen sijaan voihan Coldplayn hitti Pax You! 

Sitä on tottunut, että halutessaan netistä voi tilata kolmelta aamuyöllä seuraavaksi aamuksi kotiovelle pimeässä hohtavan hiilikuitutapiirin, joka hyräilee Für Eliseä - ekstrajuustolla ja S-bonukset päälle. Sen sijaan Ikeasta ei meinaa saada tällä hetkellä sitä eikä tätä, paitsi tiistaina klo 15.07 Vantaan tavaratalossa oli yksi kappale, mutta sitten ei enää ollutkaan. 

Sovittiin, että Seija Ala-Kauttan tantut ovat vasemmalla, minun kolttuni oikealla.

Keittiön suhteen ei ollut kummoisia ongelmia, mitä nyt muutamaa etusarjaa metsästettiin ja kulmakaapin sisuste on vielä vietnamilaisella tet-harjoittelijalla työn alla. Sen sijaan Pax-vaatekaappeihin näyttää olevan vaikea saada verkkokoreja. Yhtenä iltana niitä ilmestyi 64 kappaletta tavaratalon varastoon. Seuraavana aamuna niitä ei taas enää ollut. Arvioitu saapumisaika joulukuussa. Ikealla, tuolla firmalla, joka repii vaikka thaimaalaiselta lapselta hampaat, jos niitä tarvitaan Fukkemorsan-lavuaarin porsliinipinnoitteeseen.  

“Halutessaan netistä voi tilata kolmelta aamuyöllä seuraavaksi aamuksi kotiovelle pimeässä hohtavan hiilikuitutapiirin.”

Kuten olen toistanut monesti: kaikessa on kitkaa. Mikään ei mene sillai näpsäkän sujuvasti, vaan pitää selvittää, kysellä, oikoa, selvittää lisää, hankkia, todeta ettei löydy ja kattokin vuotaa. 

Siitä joku kiva pikku perhe saa kyllä oikein kivan pikku keittiön. 

Pari Paxia kuitenkin tilattiin (verkkokoreja vailla) ja roudattiin Seija Ala-Kauttan kanssa tihkusateessa taloon. Katsotaan, koska tilataan loput. Nyt ehkä pitää priorisoida hieman, sillä

Tarvitsemme lisää lainaa

Kotikaupunkimmehan on sellainen läntti anaalivisvaa likaisen ojan varrella. Tämä lumipallo, jonka kellertävässä sisuksessa olemme viimeiset viisi vuotta vierineet, lähti liikkeelle kun kaupunki muutti yleiskaavaa, koska kaupunki voi niin tehdä. Rintamamiestalomme sijaitsi liian hyvällä paikalla, joten alueelle haluttiin lisää asukkaita. Niitä saa helpoimmin kerrostaloihin. Kaupungin ei toki tarvinnut tehdä pakkolunastuksia, kunhan vain mahdollisti kerrostalojen kaavoittamisen omakotitalojen naapuriin, jolloin asukkaat saavat ihan itse päättää, jäävätkö kuusikerroksisen talon naapureiksi, vai myyvätkö tonttinsa isolle ihanalle rakennusliikkeelle. Juu, on vähän kitkerää tekstiä, sori siitä. 

“Läntti anaalivisvaa likaisen ojan varrella.”

Sitten kun asukas (ei rakennusliike) hakee tontilleen kaavamuutosta, naapurit tekevät valituksen hallinto-oikeuteen. Ymmärrän hyvin. Kyrsiihän se, kun Juudakset naapurista lähtevät kolmenkymmenen hopearahan perään ja jättävät Getsemanen tilalle Golgatan. Loppupeleissä tämä naapurien valitus oli kuitenkin meille eduksi, sillä se viivästytti kaavoitusta ja samalla nykyinen tonttimme saatiin kaavoitettua. 

Sen verran rankka tämä proggis on ollut, että tilasin jo arkun valmiiksi.

Kaupunki voittaa aina, sillä myymämme tontin laskennallisesta arvonnoususta kaupunki otti välistä 110 000 euroa. Ei siis kymppitonneja vaan yli satatonnia. Näin jälkeenpäin se satatonnia olisi ollut ihan kiva käyttää tähän proggikseen. Mutta samasta syystä miksi koira nuolee muniaan, kaupunki perii maankäyttömaksua. 

Nyt siis tarvitaan vielä lisää rahaa. Lainaneuvottelu on edessä lähipäivinä. Olisivat halunneet valmiusastetodistuksen, mutku me muutetaan taloon 4 päivää lainaneuvottelun jälkeen. Se on siis aika valmis. Ja toisin kuin kotikaupungillemme, meille toivottavasti piisaa alle satatonnia. Mutta ihan varoiksi, jos lainaneuvottelu ei menekään läpi, niin kommentteihin saa laittaa YV:tä ja AV:ta, mikäli reippaalle rattopojalle olisi tarvetta. Olisin siinä hommassa ihan varmasti ainakin parempi kuin raksaprojektin organisoimisessa. Tai bloggaamisessa. 

Huuva muutti väriä

Vähän kuten Helsingin nykyinen pormestari muuttui muutamassa vuodesta AY-pomon niskanpunaisesta eiralaisen leskirouva von Knösselbergin kotelomekonsiniseksi, meidän eltaantuneen kerman värinen huuvamme sai pintaansa mustan maalin. Kolme purkillista kuumankestomaalia se vaati, mutta nyt on ihan kiva.

Parempi tämä kuva on kuin viime viikon postauksessa, mutta toisaalta onhan Haavemaakin parempi biisi kuin Juu juu juustossa löytyy.

Uskoisin, että tuli hankittua ihan kelvollinen kärykaukalo; ainakin siinä on sekä rasvansuodatin että sulkupelti. Jos ei lisälainaa tule ja gigolohommatkaan eivät ala vetää, niin sitten ongitaan omistamastamme ojasta silakkaa tai keräillään siruetanoita ja paistellaan niitä puuhellalla. 

Ledi nauhattaa

Tämä on pakko pistää päälle jokaisella työmaavisiitillä:

Jossain vaiheessa tulin lattialla tajuihini ja pyyhin hiekkapaperilla vaahdot suupielistäni.

Onhan tuo nyt niin korni, että se on jo mainio. Kaikkiin makkareihin tulee samanlainen nauha yhdelle seinälle katonrajaan. Sentään jokin asia tässä kaatopaikkapalossa tuottaa puhdasta ja lapsenomaista iloa. Kiitos Bauhaus 16,95€. 

“eisevalmistuikina.blogspot.com”

Syysloma - kiireetöntä raksastelua

Syysloma. Ihanaa. Kiireettömiä aamuja. Kahvikupposia sohvannurkkaan käpertyneenä. Keltaisia ja punaisia vaahteranlehtiä liimaantuneena pakaroihin. 

Mutta myös: keittiötilaus, joka ei tullut ajoissa. Liesikupu, hupu ja lupu. Yllärilasku. Komea leivinuuninluukku. Huuva huuva. Ikeakeikka nro 29387538. Olipa siis kerran

Keittiötilaus, joka ei tullut ajoissa

Sen verran olen Ikean käytäviä kuluttanut, että alan osata jo oikotien soffaosastolta keittiöosastolle. Aina välillä tosin edelleen löydän itseni jostain Eskilstunan ja Gävlen väliseltä moottoritieltä, mutta en enää aina. 

“Vaahteranlehtiä liimaantuneena pakaroihin.”

Mehän laitoimme piharakennuksenkin keittiön vihdoin tilaukseen. Tämä tapahtui keskiviikkona ja normimeiningillä Ikeassa kamat olisi kerättynä maksimissaan vuorokaudessa. Näin toivoimmekin, sillä lähtö Pohjanmaalle olisi perjantaina kahden maissa ja sitä ennen piti saada litteät paketit tontille koottavaksi. Tuliko tekstari noudettavista kamoista torstaina? Ei. Tuliko perjantaina ennen kahta? Ei. Tuliko hätä käteen? Tuli.

Vinkki: Roskiskaappiin saa helpommin kamat, kun ei ole ovia tiellä.

Kävi ilmi, että Ikeassa oli ruuhkaa keräilypuolella ja hommat olivat viivästyneet. Tämän vuoksi noutoilmoitus tuli vasta, kun olimme jossain Jalaslärven tuolla puolen. Vähän kuin Somewhere over the rainbow, mutta ekstralihalla. Ei kaarrettu takaisin. Sen sijaan luuri kauniiseen käteen ja soitto Aksulle, tuolle rumpaleista rumpaleimmalle. En ollut päässyt anelulausettani edes loppuun, kun hän jo lupasi kamat hakea. Ja olimme taas pari transitin kaasupoljentaa lähempänä muuttoa. 

Lauantaina puoliltapäivin Aksu oli paikan päällä, minä laitoin viestin Ikealle, kamat tuotiin lastausalueelle ja Aksu kuskasi ne tontille. Homma sujui niin kivuttomasti, että olin vähällä unohtaa, ettei kukaan koskaan missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin minä. 

Stalan terästason tilaaminen vaatii millintarkat mitat.

Päivämme Pohjanmaalla sujuivat perinteisin menoin: oli koronahippaa, rabieskekrit ja nisua. Ja löytyihän sieltä 

Liesikupu, hupu ja lupu

korona-ajan komponenttipula sekä paska taskuparkkeeraus Suezin kanavassa ovat saaneet aikaan sen, että ihmisten perustarpeidenkaan tyydyttyminen ei ole enää itsestäänselvyys. Meidän kohdallamme tämä tarkoitti liesikuvun puutetta. Koska kauhukabinettiin, jota myös mahdollisesti vielä joskus kodiksemme kutsutaan, tulee painovoimainen ilmanvaihto, sen laskennallista ilmanvaihtuvuutta pitää lisätä huippuimurilla. Huippuimuria ohjataan liesikuvulla, joka näyttää erehdyttävästi liesituulettimelta, mutta jota ei ole missään myynnissä. Eli itse moottori sijaitsee katolla huippuimurissa ja liesikuvusta vain säädetään sitä. 

“Nisua”

Ei muuten löytynyt tukusta, paitsi 850 euroa maksava malli, jossa on samat kaksi nappia kuin puolet halvemmissakin. Me halusimme ulosvedettävän mallin, jotta liesituulettimen lippa olisi poissa tieltä silloin kun sitä ei tarvita. Ja näitä ei siis löytynyt. Paitsi Vaasasta - siitä kaupungista, johon olimme menossa. Kun lisäksi liesikupu oli sangen edullinen, myyjä mukava ja rakensi massiivihirsitaloa, kaupat syntyivät kivuttomasti. Oli mielenkiintoista kuulla toisen samassa jamassa olevan kokemuksia. Yhteenvetona voisi todeta, että joka projektissa tontilla käy kyllä melkoista vipeltäjää - olivat ne sitten himokkaita pankinjohtajia arvioimassa lainanottajan taloudellisia ominaisuuksia tai raivokkaita rähisijöitä rollaattorilla. 

Joskus Seija Ala-Kautta näyttää vähän siltä joulupukilta, jonka jälkeen en enää uskonut joulupukkiin.

Saimme vielä kaupan päälle limsakoneen, joten yhtäkkiä lapsiakin alkoi kiinnostaa liesikuvun hankkiminen ihan eri tavalla. Tätä riemua tosin tasoitti hieman

Yllärilasku

Timpurimmehan joutuivat lähtemään seuraavalle työmaalleen, mutta ovat käyneet silloin tällöin auttelemassa, kun on ollut tarvetta. Silti munuaiseni pomppasi kurkkuun, kun viikonloppuna sähköpostiin kilahti tuhansien eurojen lasku. Koetin epätoivoisesti pohtia, mistä kaikesta lasku voisi koostua, mutta lähinnä itketti. Siispä viesti timpurille ja mahdollisimman kohtelias tiedustelu asiasta. Timpuri soitti heti perään ja naureskellen pahoitteli ja pahoitellen naureskeli, että kirjanpitäjä oli laittanut uuden työmaan laskun meille. Pulssi laski seuraavat puoli tuntia. Harvoin olen tienannut näin paljon näin nopeasti. Jos lasku olisi pitänyt maksaa, meidän olisi pitänyt varmaan pistää myyntiin uunituore ja

Komea leivinuuninluukku

Projektimme ehkä antoisin, intensiivisin sekä uuvuttavin viikonloppu oli, kun meille muurattiin tiiliseinä, savupiippu ja hellaleivinuuni. Muurarit tekivät hienoa työtä ja lopputuloksena meille syntyi hellaleivinuuni. Koska standardiratkaisut on nynneröille, ei minulle kelvannut standardileivinuuninluukkukaan (kiva sana), vaan halusin hieman korkeamman ja mahdollisimman suurella lasilla varustetun uuninluukun. Vaan kun niitä nyt ei ihan Käsämän Salesta haetakaan. 

Tällainen oli lattialla, kun tultiin loman jälkeen raksalle. Se haisi pahalle, lierui lattialla ja päästeli kummia ääniä. Oletan, että se oli ns. pelimanni.

Sen sijaan onneksi Hempartsista kyllä. Kun tuli selväksi, että standardeilla mennään vain Sibiksen jazz-osaston pääsykokeista läpi, olin yhteyksissä Hempartsiin. Viestin perussisältö oli suunnilleen 

“Haussa meillä on siis hellaleivinuuniin sopiva mahdollisimman iso ja kaareva lasiluukku mallia kinkkuluukku. Kuten puhelimessa mainitsin, mieleeni on kaareva luukku, joten hyllystä tällaista ei löydy.

Mitat siis kinkkuluukun mitat 410 x 285/240 mm

Väri musta

Kätisyys vasen

Iso rei'itys luukun alosaan mahdollisimman suurta ilmansaantia varten”

Kinkkuluukku ei siis ole mikään kiertoilmaus niille kopeille, joiden edessä Amsterdamissa palaa punainen lyhty, vaan normiluukkua korkeampi luukku. Sinne siis mahtuu paremmin kinkku, tai miksei myös nyhtö. Monessa muuten perinteisen kaarevassa leivinuunissa luukun suorat yläkulmat leikkaavat osan kaarevasta näkymästä pois. En muuten ymmärrä itsekään, mitä kirjoitin. Mutta siis ei haluttu tällaista:

“Sä oot kyl muuten ihan kiva, mutku mä tykkään Take Thatistä ja sä Backstreet Boysistä, nii täst ei kyl tuu mitään” (kuva Hemparts)

Vaan tällainen:

Tässä luukussa paistuvat jopa müffinssit muovikuorella. Raksapöly on paras mauste. Vähän kuin kurkuma, mutta parempi eturauhaselle.

Ja siksi se tilattiin mittatilauksena. Sinänsä hupaisaa, että sana mittatilaus lisää usein hintaan muutaman nollan perään, mutta tässä tapauksessa luukun hinta ei ollut yhtään kalliimpi kuin kilpailijoiden standardiluukutkaan. Itse asiassa oli halvempi kuin mitä lähimpänä haluamamme standardiluukku olisi ollut. Tällainen luonnos saatiin, kätisyys onneksi Seija Ala-Kauttan ehdotuksesta vaihdettiin oikeakätiseksi:

Itsehän piirrän yleensä MS Paintillä vapaalla kädellä, mutta tämäkin on ihan kiva.

Siellä se luukku sitten makaili, kunnes Pohjanmaalta kotiin palattuamme se olikin omalla paikallaan. Kehtaakohan siihen edes tulia laittaa, ettei likaannu. Toivotaan, että hellaleivinunista tulisi tosi 

Huuva huuva

Liesikuvun lisäksi olin kyttäillyt huuvaa. Huuvahan on kuin liesituuletin, mutta siinä on vielä vähemmän mitään. Se on lähinnä peltiä, joka on taiteltu laatikoksi ja jonka tarkoitus on ohjata sianmunuaisten höyryt hormiin. Yksi passeli meni torissa ohi ja toinenkin passeli oli ehditty varata. Seija Ala-Kautta veli, eli minun käly / nato / nyhtö / kimo oli kyllä lupautunut tekemään meille huuvan, mutta koska koiraoksennuksenkin hinta on maailmanmarkkinoilla kalliimpaa kuin platina kahdeksankymmentäluvulla, niin myös pelkkä teräspelti olisi tullut maksamaan vasemman munuaisen ja esikoispojan. 

“Sianmunuaisten höyryt hormiin.”

Mutta sitten tulikin viesti, että huuva numero kaksi olisikin vapaana. Ajoimme siis Askolaan sitä hakemaan. Askolan yläpuolella on muuten Pohjois-Askola, eli P-Askola. Huuva maksoi vähemmän kuin siihen menevä pelti ja siinä oli aina niin seksikäs loisteputki sekä aina niin rasvainen rasvasuodatin. Voipahan kertoa huuvaan vaikka kuinka härskejä vitsejä ilman että niitä tarvitsee hävetä. 

Ja nyt meillä on sitten huuva, muttei kuvaa siitä, joten piirsin sen:

Pers(p)ektiivi on vähän kuin Gauguinilla, mutta muuten ihan jees värit. 

Huuva on muuten ruotsiksi fakkjorm ja jännästi Ikeassa on samanniminen verhotanko, jonka Seija Ala-Kautta bongasi, kun vuorossa oli

Ikeakeikka nro 29387537

Seija osti kaksi Gyrbemo-peitelevyä (62x80, valkoinen), kaksi Stjärtsmärt-etusarjaa (80x20, valkoinen), Kräkning-valaisimen vessankaappiin (kirkas, valkoinen) sekä Knulle-Olle-jääkarhun (500 kg, valkoinen). Itse podin joko koronaa tai ihan vaan samaa paskaa oloa, joka minulla on tästä vuoden kestäneestä Titanicin neitsytmatkasta. 

Mutta onhan siellä talolla tapahtunut kivaakin: vessat saivat silikonit (en jaksa tästä nyt vitsailla), lamppuja on asennettu, piharakennuksen keittiö näyttää jo keittiöhköltä, listoja on paikallaan ja vettä ei ole satanut kovin paljoa ullakolle niistä aluskatteen naulanrei’istä, joita pystyttäjät ovat lyöneet aluskatteen läpi. Minä panin alle pahvisuojan, että edes jossain kuivaa ois. Nordeassa laulettiin kiitos luojan, yöllä tilin saldokin nukkui pois. 

“Syysloma. Ihanaa.”

Valoa pimeässä - ja reikä putkessa

Meidänpäs lattialämmitysputkeen lyötiin kesällä naula, eikä ketään kiinnostanut. Lällällää!

Nyt tosin pitää heti oikaista yksi juttu: timpuria kiinnosti. Hän oli lyönyt naulan putkeen ja kertoi ja vaati, että putki pitää koeponnistaa ennen kuin lattiat lyödään umpeen. Paikalla oli lattialämmitysporukkaa, putkipuolen tyyppi sekä vastaava mestari. Miten kävi? Lattiat lyötiin umpeen, eikä kukaan tsekannut putkea. 

Nyt meillä on siis käyttökelvoton jakotukkien syöttöputki koivulautalattian alla. Ilmeisesti putken vedet tyrskähtivät suojaputkesta enimmäkseen kodinhoitohuoneen lattialle, joten kummempaa vesivahinkoa ei ole kaiketi syntynyt. Henkisiä vahinkoja sen sijaan kyllä; kun on sellainen olo, että kukaan ei suunnittele, valvo eikä johda, hyvinäkin päivinä vähintäänkin kyrpii. 

Ikkunasta heijastuvat poikabändin keulakuvien seksyt siluetit.

Homma ratkaistiin vetämällä uusi putki yläpohjan Termex-eristeissä teknisestä tilasta kodinhoitohuoneeseen. Sinänsä toimiva ratkaisu, mutta ongelmia voi tulla, jos putkeen jää / pääsee ilmaa, joka estää lämpimän veden virtaamisen jakotukille ja siitä eteenpäin lattialämmitysputkille. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä alakautta, eli vesieristeen, lattiavalun, eristeiden ja pohjalaudoituksen läpi, eristää putki ulkoilmassa ja nousta samaa reittiä takaisin kodinhoitohuoneeseen. Yläpohja oli iisimpi. Timpurin olisi ollut helpompi vetää putki yläpohjaan ennen kuin meille puhallettiin Termexit, mutta kun homma oli nyt aikataulutettu näin, niin melkoista höttökroolia timpuri sai yläpohjassa vedellä. 

“Kun on sellainen olo, että kukaan ei suunnittele, valvo eikä johda, hyvinäkin päivinä vähintäänkin kyrpii.”

Meillä siis oli hyvä systeemi. Nyt maksettiin ekstraa vähän huonommasta systeemistä. KVV-IV-valvoja ei whatsapp-viestiini ole ehtinyt reagoida. Pikkujuttu siis ilmeisesti. Vesivahingot on niin kasaria.

Koska blogini on täynnä narinaa, niin esitellään välillä myös arinaa.

Jahas - vahas

Lattiat on nyt vahattu olohuoneen puolikasta lukuunottamatta. Siinä tepsutellaan niin tiiviisti, että siihen ei vielä kannata vahoja vedellä. Vedetään sitten muuttopäivänä, niin tulee yö nukuttua sikeästi liuotinhuuruissa. Vahan värisävyn valinta onnistui: valkotammi-sävy vaalentaa juuri sopivan niukasti koivulautalattiaa. 

Vahaa vetelimme myös keittiön työtasoihin. Kun Osmo Colorin TopOil loppui, ostin näkymättömiin jääville pinnoille ihan pelkkää kylmäpuristettua pellavaöljyä. Se saattaa kuivua hieman pidempään, mutta onhan tässä nyt muuttoon vielä aikaa kolmisen vuotta. Työvalona vahaushommissa oli kaksi kännykän taskulamppua. Paremminkin olisi voinut varustautua. Kun vielä timpurikin vihjasi, että otsalampun kanssa ei ole kiva saumata kylppäreitä, haimme kompaktin raksavalonheittimen. 4000 lumenia on näköjään selvästi enemmän kuin kännykän valo. 

Ikean kylppärikalusteitakin oli aika näppärä koota kunnon valossa. Meni paremmin kuin aikoinaan saman firman pukkijalkojen kokoaminen: kolme osaa, meni puoli tuntia, meni väärin. Purin ja vedin teipillä kasaan. Tuohonkaan aikaan kukaan ei ollut koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin minä.

Seija Ala-kautta koolaa ja tapittaa. Lopputuloksena syntyi vegaaniset vesiurut.

Ola! Valo!

Valoista puheenollen, meillä on nyt sellaisia. Tulimme Seija Ala-Kauttan kanssa piipahtamaan pimeässä talolle. Napsautin katkaisijaa ja eteisen kattovalo räpsähti valoksi pimeään. Napsautin keittiön puolelta ja keittiöön syttyi valot tuhannet. Tai no, kolme kattolediä siellä vasta paloi, mutta olihan se nyt siistiä, kun vielä himmenninkin pelitti. Vain se Marvin Gaye puuttui taustalta soimasta. Kun keittiö oli saanut vielä työtasotkin ja muutakin muotoaan, koin hetkellisen tunteen, että tästä voi vielä joskus tulla jollekin koti.  

Kolme valopistettä katossa olivat kokoaan suurempi juttu. Vähän kuin erotiikkaliike Vatikaanissa.

Kylppärin ja vessan laatoitus ovat samassa tilassa kuin entinen kolmossivun tyttö - silikoneja vailla. Laatoitusjälki on siistiä ja laatat ovat juuri sopivan selkeät ja eleettömät. Niiden ei kuulukaan kuvastaa sieluani, vessanpöntön sisältö hoitaa sen puolen. LVI-porukka päässee piakkoin kytkemään vesiä, joten odotan jo, milloin pääsen solauttamaan ensimmäisen norppani valkoiseen tuubaan. 

“Tästä voi vielä joskus tulla jollekin koti.”

Aika hötäkällä tässä joutuu välillä hankintoja hoitamaan. Timpuri oli saanut keittiön siihen kuntoon, että aikoi siirtyä kodinhoitohuoneen kimppuun. Sen jälkeen olisi vuorossa piharakennuksen keittiö. Sitä emme tosin olleet vielä edes tilanneet. Siispä autoon, kuuden jälkeen Ikeaan ja yllärislaagi, kun pääsimme suoraan keittiösuunnittelijan pakeille. Parikymmentä minuuttia veivausta - tämäkin kaiffari hallitsi hommansa suorastaan maagisesti - ja meillä oli keittiö. Olin siis suunnitellut sen pääpiiretittäin jo aiemmin, mutta on turvallisempi olo tsekata se loppuun livenä ammattilaisen kanssa. Kun vielä kaikkea kamaa oli Ikeassa varastossakin, maksoimme höskän ja aloimme odotella noutokutsua. Tse tse!

Hetki piti Ikean Bennyn hiirtä hinkata, kunnes sai toteutettua keittiöömme Tummeröven-tilaratkaisun.

Viikon hankinnat: suihkukaappi, ullakkoportaat, piharakennuksen keittiö, puuhellan arina, rättipatteri.

Viikon valvotut yöt: kyllä.

Viikon laskut: Andy McCoyllinen.

“Meidänpäs lattialämmitysputkeen lyötiin kesällä naula, eikä ketään kiinnostanut.”

Askel eteen - harppaus taakse

Etenee, etenee, sanoi entinen mies kun kuudetta vuotta syfilistä sairasti. Oma tautimme on maksanut kuin nyrjähtänyt nilkka amerikkalaiselle, jolla ei ole vakuutusta, mutta on sentään taas jotain tapahtunutkin. Vauhti tosin tuntuu omassa hopussa olevan samaa luokkaa kuin Venäjän opposition kannatuslukujen nousu. 

Katkeraa tilitystä kattotöttöröistä

IV-untamot jättivät tosiaan kesäasennukset väliin ja aloittivat vasta ihan syyskuun lopussa. En kaikkia tämän siestan vaikutuksia ollut tajunnutkaan ennen kuin kattourakoitsija kertoi oman näkemyksensä - eikä se ollut positiivinen. Rakennustarvikkeiden ja etenkin puun hintahan on suunnilleen viisitoistatuhatkertaistunut kesän alusta ja kun katto-ernot eivät tuolloin tulleet tekemään katollemme IV-piippuja, niihin tarvittaviin värkkeihin kului nyt rahaa n. 17 miljardia edemmän. Näin ainakin kattourakoitsijan puheluista ymmärsin. Ikävä tilanne, jos sovittu urakkahinta ei riitä. Eri asia, olenko minä vastuussa tästä. Varmaankin, koska olen tyhymä.

Vähitellen Krakenin lonkerot ovat tunkeutuneet koko lotjan läpi. Matkalla ne ovat murskanneet mielenterveyden, talouden ja perheonnen. 

Jos joku väittää, että tunnelin päässä näkyy valoa, saa matkustaa Pendolinon vessanpöntössä Kokkolaan. Velkojien Maglite sieltä vaan hohtaa.

Jollekin se on tuutti, toiselle töötti, kolmannelle tötterö. Meille se on kolme kuukautta myöhässä.

Tötteröitä katolla kuitenkin on. Sata vuotta sitten jokaiseen noista olisi majoitettu kolmen torpparin perheet tai Indonesiassa tänäkin päivänä 72 vankia. Hurjan näköisiä laatikoita, joista kattourakoitsija oli sitä mieltä, että ei ole tällaisia tööttejä nähnyt sitten 90-luvun. LVI-firman pomo oli nämä näin käskenyt tehdä. En tiedä, olisiko ne voitu tehdä toisin ja olenko minä vastuussa siitäkin. Varmaankin, koska olen pösilö.

“Olen tyhymä.”

Konekoettelemuksia

Olen ehkä tämän sanonutkin (kuten jo kaiken tässä blogissa), mutta voi mavonsilimä kun tämä kitkan ja järkkäilyn määrä on yllättänyt, eikä mitenkään positiivisesti. Lattia piti hioa. Minua pyydettiin hankkimaan tietynlainen pyörivä lattianhiomakone, reunahiomakone ja niihin paperia. Ne sain varattua ihan oman luonnonkauniin kotikaupunkini konevuokraamosta. Ideana oli hakea vehje sulkemisaikaan, niin se olisi heti aamusta timpureiden käytössä. 

Mitä yhteistä on kodillamme ja saunalla? Molemmissa hiotaan.

Vuokraamossa selvisi, että oikeankarkeuksista hiomapaperia ei olekaan. Ja että koko atk-systeemi on jumissa. Ja että vuokraamon mies osaa kiroilla. Lopputuloksena sain koneet, mutta jouduin hakemaan hiomalaikat Helsingistä, jonne ehdin viisi minuuttia ennen firman sulkemisaikaa. Kitkaa beibe kitkaa. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen ääliö. 

Pyörivällä lattiahiomakoneella ei tullut ihan priimaa jälkeä. Joissain paikoissa oli melkoisia rouhaisuja kuin Lamborghini olisi vetänyt paskarinkiä perunapellolla. Näitä timpuri joutui tasoittamaan epäkeskohiomakoneella polvillaan kökkien. Sen jälkeen hiomajälki olikin jo ihan kelvollista.  En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen jurpo.

“Olen pösilö.”

Keittiöheittiöt

Aluperin näytti, että viikonloppuna meidän pitäisi sekä koota keittiönkaapit että vahata talon lattiat. Työn määrä kauhistutti, joten buukkasimme apuun kuulut Daltonin veljekset Juhon, Lassen ja Laurin. Ikean kamat tilasimme ekstramaksusta sisäänkannolla, mikä meidän tapauksessamme tarkoitti terasseillekantoa. Ja sitä, että etuterassille pyydetyt kamat kannettiin isolle terassille ja päinvastoin. Sitä ei saa mitä tilaa. Ja tietty taas yhtenä stressiheräilyn rei'ittämänä yönä satuin huomaamaan, että aamusta alkaa sataa, joten pyöräilin tontille klo 4.30 peittelemään lähetyksiä. 5.30 vaivuin vielä reiluksi tunniksi makoisaan uneen. 

Etualalla Ikean Ringmuskel-venttiili, taustalla Förhud-taustalevy. Ja näyttää siellä olevan Sädesvätska-vuotosuojakin.

Loppujen lopuksi keittiöasentaja ilmoitti kasaavansa kaapit mieluiten itse, joten talkoohommat kuivuivat vahaus- ja kanto-operaatioksi. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi olla työllistämättä kaikkia niitä kavereitani, jotka eivät vielä vihaa minua. Laurin saimme kuitenkin iloksemme, seuraksemme ja roudaajaksemme. Tässä oman höyryävän raksaulosteen keskellä velloessa kavereiden tuki ja apu ovat kyllä arvokkaampia kuin vastaavan mestarin tuntipalkka. 

Vastaavasta mestarista puheen ollen: hän ajoi peurakolarin. Sen viestin jälkeen en olekaan miehestä kuullut. 

“Olen ääliö.”

A-ha, va-ha!

Vahaaminen oli yllättävän kivaa, paitsi se osio, joka todistaa minun olevan idiootti. Siitä hetken päästä. Päätimme vahata koivulautalattiamme Osmo Colorin sävyllä Valkotammi, joka on saksaksi Natural. Naturistit ovat siis suomeksi valkotammisteja. Käytännössä värisävy tarkoittaa pientä vaalennusta vahassa, jotta koivun kellertyminen pysyisi hieman aisoissa. Vetelimme vahan varren päässä olevalla mikrokuitutelalla ja se oli jopa aika kivaa. Pari kolme lautaa ensin päästä päähän ja vielä takaisin. Lopuksi tasoitus yhdellä pitkällä kevyellä työnnöllä koko laudan mitalta. Nonstoppolos vahasi oman huoneensa tutuksi tulleella vauhdillaan. Ärsyttävää todeta, että oma lapsi tekee ihan yhtä hyvää jälkeä, mutta tuplasti nopeammin. 

Perheen kuningas katselee harmistuneena, kuinka pieni nousukas koettaa riistää auktoriteettiaseman.

Nyt päästään siihen idioottiosioon: Perintörinsessan huoneessahan on yksi seinä tiilestä. Tiili muurataan laastilla. Laastista lähtee murusia. Laastinmuruset tarttuvat mikrokuitutelaan kuin liittymämyyjä perskarvaan Citymarketin aulassa. Tajusin homman, kun jossain vaiheessa tela alkoi pyöriä epätasaisesti ja pitää jyrräävää ääntä. Laastinmurujen nyppiminen vahaisesta mikrokuitutelasta ei ollut tämän operaation hehkeimpiä hommia. Tämän olisi tietysti voinut tajuta etukäteenkin, mutta olen jauhopää.

Toisen vahauskerran jälkeen värisävystä tuli kuitenkin juuri toivotunlainen: vähän vaaleampi, muttei keinotekoisen vaalea. Kaikenlaista pyllyilyä tässä projektissa on ollut, mutta vahaaminen oli kivaa ja sujui yllättävän nopeasti. 

Pane kynttilät pois, emme tarvitse nyt romantiikkaa, kun olen hankkinut meille neliömetreittäin akustiikkaa.

La La Laatta Land

Vähän vähemmän nopeasti on sujunut laatoitus. Hommahan alkoi jo kuukausi takaperin ja tiedossa oli, että laatoittaja joutuu pitämään viikon paussin. Se venyi kahteen. Ja sitten kolmeen. Sitten hänen piti tulla syyskuun lopussa. Ja kun tiedustelin vihdoin sunnuntaina 3.10. milloin homma jatkuu, sain kuulla että 11.10. Ja kun tiedustelin, milloin homma olisi valmis, niin 18.10.

Laatoittaja siis päätti ihan itte siirtää muuttopäiväämme parilla viikolla, sillä ennen laatoitusta ei voi asentaa vesikalusteita ja ilman vesikalusteita pitää kakkia soffan taakse. Ja taas otsasuoni alkoi pikkasen tykyttää. En edelleenkään oikein tiedä, mistä kaikesta rakennuttajan pitää ottaa vastuu ja mitä vastaava työnjohtaja / pääsuunnittelija voisi organisoida. Mitään aikatauluahan projektille ei ole koskaan laadittu ja tuskin sellaista on enää tulossakaan. 

“Olen jurpo.”

Vastaavan mestarin viettäessä hiljaisuuden retriittiään, apuun tulivat timpurit. Ne samat huipputimpurit, joiden varassa tämä projekti on nilkuttanut eteenpäin tammikuun lopusta lähtien. Viesti oli selvä: me hoidamme laatoituksen. Ja niinpä seuraavana aamuna viestistä alkoi laatta lentää. Varmaan tämän olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta olen mäntti.

Vessassa voi leikkiä leikkiä "vesieriste on laavaa".

Led's Go!

Sähköpuolellakin oli jonkinlaista orastavaa kipinöintiä ilmassa, kun oli pakko vihdoin hankkia erinäisiä valaisimia. Olin koettanut kysyä sähkäriltä jonkinlaisia vinkkejä, minkä merkkisiä ledejä kattoon kannattaisi hankkia, mutta vastauksia tuli aika niukasti. Valitsimme siis halpoja. Isompia neliskanttisia eteiseen ja keittiöön, pienempiä neliskanttisia piharakennukseen, pyöreät kosteudenkestävät plafondit kylppäreihin ja epätoivoinen yritys löytää ledinauhaa kaikkien makkareiden kattoon yhdelle seinälle. 

Nämä ledinauhat ovat olleet murheenkryyninä jo pidempään. Nonstoppolos haluaa omaan huoneeseensa väriä vaihtavaa nauhaa ja kelpaahan se meille aikuisillekin - vähän Marvin Gayea (Gayeä? Gayetä?) soimaan, valkkaria yöpöydälle ja ties mihin homma johtaa. Veikkaan avomurtumaa. 

Panostamme ulkovalaisimissamme monikäyttöisyyteen; tätä voi käyttää myös kolonoskooppina ja hedelmävatina. Tässä järjestyksessä.

Lidlissä olisi ollut sopivasti tarjouksessa juurikin edellä kuvaillun kaltaista led-nauhaa. Sähkäri ei kuitenkaan sitä kelpuuttanut, kun siinä oli töpseli ja pitäisi olla vain muuntajaköntti. Sama Motonetissä ja Tokmannilla. Piti luovuttaa. Ei löydy. 

Aina neuvokas ja viehko puolisoni Seija Ala-Kautta sattui olemaan talolla samaan aikaan sähkärin kanssa, joka sanoi, että hänellä on ledinauhoja kyllä autossaan. Mjaha. Varmaankin tämän olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta olen spede.

Tällaiset ovat halpoja, eli ne ovat hyviä.

Hyi helevetti! Ei tähän otsikkoon muuta pysty laittamaan.

Pistorasioitakin sähkäri jo asenteli ja kyllä voi olla saatanan järkyttävän rumia. Jos hirviö vääntäisi hätäripulin, se olisi näihin pökäleisiin verrattuna Pocahontas. Ja miksi meillä on nämä? Siksi, että emme halunneet niitä. Nämä esitettiin alkukesästä vaihtoehdoiksi ja päätimme, että ei saatana. Puhuimme, että sähköjohdoille näverretään kolot hirteen, jotta saadaan vähemmän helvetinperseen näköiset tötteröt. Tämä unohtui ja nyt on sitten nämä leguaaninoksennusuurnat pilaamassa näkymät. 

Lisäksi näissä torttubokseissa on vain kaksi töpseliä per turaus ja se on usein liian vähän. Eli sen sijaan, että seinällä olisi yksi neljän töpselin köntti, pitäisi vielä laittaa kaksi tällaista suoperkelettä vierekkäin. Oma veikkaukseni on, että näitä töpseleitä tulee olemaan liian vähän ja jatkojohdot kiemurtelevat tässäkin talossa. Paskasti suunniteltu on paskasti tehty, vanha viidakon sananpasku.

Kysymys: Mikä on rumempi kuin tällainen hattivatti helvetistä?

Vastaus: Monta hattivattia helvetistä.

Siitä huolimatta, että tiedän olevani hyvin etuoikeutettu voidessani rakennuttaa taloa, tämä proggis on kyllä ollut kauhea. Jokapäiväisten haasteiden ratkominen ja hankalien ihmisten kanssa vääntäminen (itseni mukaanlukien) painaa ryhtiä kumaraan ja vetää mielen matalaksi. Vaikka kuinka odotan, että raksa-auvo hiipisi hiljaa takavasemmalta ja Aurinko täyttäisi rintani suloisella hunajalla ääriä myöten, niin sitä hetkeä ei vaan koskaan tule. Lyhyitä onnistumisen pyrähdyksiä ja useampikin erittäin ystävällinen, avulias ja osaava ammattilainen on kohdalle sattunut, mutta pian näiden hetkien jälkeen  hyeenat alkavat taas näykkiä akillesjännettä. 

“Olen mäntti.”

Huippuimuri ja huippuhyvä nettikauppa

Ja kun kaikki on amatöörille hankalaa. Katolle tulee huippuimuri. Hellan päälle sitä ohjaamaan tarvitaan liesikupu - ei siis liesituuletin, joita saa Ikeasta kättään ojentamalla. Huippuimureita on kahdenlaisia. Meillä on AC, vaikka luulin että se on EC. Kaikki ne on kuitenkin / C:stä. Yöllä klo 1.25 - 2.45 etsiskelin atk:n avulla oikeanlaista kupua. Ei löytynyt. Unenpää löytyi aamuyöstä lyhyenä ja ohuena. Aamulla soittelin IV-ismojen pomolle, joka lupasi hoitaa tukusta meille sopivan liesikuvun. Jes!

Pomo soitti iltapäivällä, että liesikupuja tulee tukkuun 14 viikon päästä, kannattaa kuulemma ostaa Taloon.comista. Ostin. Päätin tiedustella, onko sivuilla arvioitu 2-5 päivän toimitusaika oikeasti 2-5 päivää. 

Niinpä. Taloon.com pitää listoillaan kamaa, jota heillä ei oikeasti ole kykyä toimittaa. Peruin kaupat. Rahat kuulemma palautetaan 14 päivän kuluessa. Eli tämän firman kohdalla mahdollisesti joskus vuonna 2024. 

Vaikka kolmen kuukauden myöhästyminen IV-töissä sapettaakin, niin ihan hyvää palvelua IV-reijoilta ollaan saatu. Kun pomo kuuli, että Taloon.com oli myynyt leivinjauhetta kokaiinina, hän lupasi tsekata tukusta muita vastaavia liesikupuvaihtoehtoja. Toiveissamme on ulosvedettävä liesituulettimen lippa, koska se näyttää vähemmän opiskelijakämpältä.

IV-jyrkit ehtivät kyllä aiheuttaa meille jo ensimmäisen kosteusvaurion: puoli purkkia Batteryä oli kaatunut ilmansulkupahviin. Sellainen kiva ananuksen tuoksu leijaili kivivillan rämmäleissä, joita yläpohjassa oli IV-eelisten jäljiltä myös suht reippaasti. 

Ensin oli purkki, bumtsibumtsibum...

... sitten oli tahra, rämälämä dingdong.

Vesi Mielellä

Maanantaiaamupäivänä teimme tapojemme vastaisesti nopeita päätöksiä. Seija Ala-Kautta oli pyytänyt tarjouksia kodinkoneista Gigantista, Powerista ja Verkkokaupasta. Parista ensimmäisestä sellaiset saatiinkin, mutta Verkkokauppa vastasi, että olemme tyhmiä ja mitään alennuksia ei tipu. Muuten tarjousten merkit vaihtelivat, mutta astianpesukoneen vaatimus oli Miele. 

Kun sitten kuitenkin päädyimme Ikean jääkaappiin, pakastimeen, liesitasoon ja uuniin, keittiön koneista jäi hankittavaksi enää astianpesukone. Lempeän isällisesti pakotin Seijan kanssani Miele Experience Centeriin, jossa nimestä päätellen luulisi olevan tarjolla kaikki nautinnot, mitä normaali ihminen voi kuvitella. Ja olihan siellä se keski-ikäisen märistä unista märin: outlet. 

Toivottavasti Mielen astianpesukoneeseen mahtuu enemmän astioita kuin Mielen soffalle pyllyjä. 

Pari minuuttia kiertelyä. Löytyi astianpesukone kelvolla alennuksella, oli kuulemma tilattu asiakkaalle väärän värisenä, eli oli käyttämätön. Otettiin se. Mielen reippaat hemmot lastasivat sen automme kyytiin ja meillä oli tiskari. Ei se nyt halpa ollut, mutta Mieleksi edullinen, koska Miele on kallis, koska Miele pitää olla. Toivotaan, ettei ole Mielenvikainen. Ihan itte keksin, pääsisikö näillä meriiteillä jo käsikirjoittamaan Hyvät ja huonot noin viikon uutisvuodot -ohjelmaa?

“Olen spede.”

Kaupan päälle saatiin vielä aitoa saksalaista vettä. Ihmettelin nimittäin, kun kyljellään olevasta koneesta lirui puronoro automme takapaksiin. Piti oikein käydä infossa vielä kysymässä, onko meillä vesivahinko jo ennen kuin kone on asennettu. Kuulemma koneet testataan Mielen tehtailla Hintenarschfickendorfissa ja jonnekin poimuun saattaa jäädä vettä. Alles klar, jetzt werden wir Sauerkraut schlucken. 

Jawohl Günther, dein Lebenselixir rennt so schön da hinten!

Painavaa tasoasiaa

Tiistai oli touhua täynnä. Kipaisin aamulla 8.30 tontille. Aika kului mukavia jutellessa sen verran nopsaan, että klo 9.07 totesin, että 9.05 minun olisi pitänyt olla töissä naapurikunnassa. Ruokapaussilla suhahdin uudelleen tontille katsomaan Termexin puhaltelua ja nappaamaan peräkärryn mukaani. Töistä pöräytin Bauhausiin hakemaan koivutasoja. Tonni ja kuuskybää meni. Sillä saatiin yksi 4x80x300 työtaso, toinen 4x100x200 saarekkeen taso sekä n. metri kertaa metri saarekkeen pääty. 

Ja se tasojen paino. Ievana juluma kun voi puu painaa. Sain nostoapua (ilman sitä nyyhkyttäisin edelleen Bauhausin lastauslaiturilla), mutta kahdeltakin miesoletetulta pukkasi puuskutusta nostaa pari suurinta tasoa muutaman metrin matka kärryn kyytiin. Työmaalla tuskaa tuotti sama homma, kun kannoimme tasot sisään timpurin kanssa. Toisen tason onnistuin pudottamaan viime hetkellä makkarimme lattiaan sillä seurauksella, että lattiassa on nyt Itä-Afrikan hautavajoaman kokoinen ruhje. Sentään pienempi kuin armeijan jälkeinen akneni, mutta silti aika suuri.  

Nämä koivutasot painavat kuin Navalnyin synnit venäläistä demokratiaa kohtaan.

Pistimme Seija Ala-Kauttan kanssa iltavahailut pystyyn, koska Bauhaus vaatii tasojen öljyämistä vuorokauden sisällä paketista ottamisesta pestäkseen kätensä vastuusta. Mehän vetelimme Osmo Colorin TopOilia tasoihin ja ne imivät sitä kuin IV-ilmari energiajuomaa. Hienoja tuli. Olin pähkäillyt ottavani samaa hieman vaalentavaa öljyä mitä meillä on lattioissakin. Seijan valinta oli kuitenkin väritön vaha, joka hieman tummentaa koivua. Hyvä valinta. Ei tässä enää olla mitään kolmikymppisiä sisustajanaisia, joiden kodin räiskyvin sävy on vaalea beessi. Ja jos koet olevasi kolmikymppinen sisustajanainen - henkisesti tai fyysisesti - niin laita tuonne alas vaikka pusuemoji kommentiksi. Mennään sitten joskus yhdessä baariin laulamaan Aikuista naista. Bistän bäälleni barhaat Burberryt baarimikon bäälle buklatessani.

Seija Ala-Kautta räpsäisee teaserin Glorian Avotakkaan. Ehkä osallistutaan myös Suomen kauhein koti ja Ero vai muutto -ohjelmaan.

Yltääkö pygmi?

Keittiön asennuskin on siis alkanut. Tosin kuten kaikessa, tässäkin otettiin välillä pari askelta eteen ja yksi taakse. Ihmettelimme, onko osteoporoosimme äitynyt jo niin pahaksi, että Seija mahtuu seisomaan alakaappien alle lähes suorana. Ja vaikka Seija onkin fyysisesti yhtä lähellä pygmiä kuin henkisesti Olympos-vuoren asukkeja, jokin setupissa otti silmään. Katto vaikka itte:

Seija testaa, yltääkö ottamaan fondue-pannua ja sukkanauhoja Ryggskott-kaapista. Tai sitten Seija taas vain joogaa mua öögaan.

Työtasomme tulevat 90 sentin korkeudelle. Se on suht normikorkeus, joskin monella muulla ne ovat pari senttiä matalammallakin. Lasken kuitenkin sen varaan, että tässä murrosiän loppupuolella venähdän edes jostain kohdasta vielä pari senttiä. Kaikki siis toistaiseksi kunnossa. Välitilan korkeudeksi asentaja oli kuitenkin jostain syystä määritellyt 58 senttiä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos Seijan popkornit olisivat mikrossa, Seija kuolisi nälkään. Tiskikaappikin pitäisi tyhjentää tilauslentokoneella. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen anustappi.

“Olen anustappi.”

Ei auttanut kuin laittaa viestiä asentajalle ja pyytää korjaamaan seuraavana päivänä. Illalla vielä viesteilin muutamalle sukulaiselle ja kaverille varmistaakseni heidän keittiöidensä mittoja ja kaikilla välitila oli enemmän tai vähemmän 50 senttiä. Seuraavana päivänä keittiö ei enää näyttänytkään watussien korisjoukkueen keittiöltä. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen dille.

Tilasimme avokeittiön, muttei ehkä nyt ihan näin avointa.  

Ai niin, vielä yksi juttu. Lattialämmitysputkeen oli lyöty naula ja siitä vuoti vedet kodinhoitohuoneeseen. Maalämpöä ei saatu kytkettyä.

“Ich bin ein Arschloch.”