Sähkönsäästöä - ja savunhajua

Se olisi sitten syksy. Eikä mikä tahansa syksy, vaan koronapandemiasta toipuvaa maailmaa uhkaava ydinsotasyksy. Tätä osaa ei löydy Vivaldin vuodenajoista.

Kiitos naapurin koulukiusaajan, Eurooppa, itänaapuri eikä edes sähkönhinta ole entisellään. Olen kehunut usein sähköyhtiötämme Keravan Energiaa, vaikkeivät ryökäleet ole tehneet edes kaupallisia yhteistöitä kanssani. Nyt on vähän vaikeampaa kehua. Lokakuun alusta joulukuun loppuun maksamme sähköstä komeat 49 senttiä kilowattitunnilta. 4,5-kertainen korotus on aika komea suoritus. Pitäisiköhän esittää esimiehelleni vastaavaa korotusta myös omaan palkkaani? Yhtäkkiä tienaisinkin seitkytäkolme tonnia kuussa. Mutta kun tuon kokoinen hinnannousu mossahtaa tuulettimeen, sillä on kaikenlaisia seurauksia. 

Kiitos 22.12.2021-30.9.2022 klo 20.43

Naps. Tai ehkä pikemminkin skläbädäp. Tai ehkä sklikiflikliks? Jonkinlaisen tällaisen äänen päästi Narvin Löylyvalmis kiukaamme, kun päästimme sen sapattivapaalle toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Jos saunominen maksaa jatkossa sellaiset 450 euroa kuussa, niin edes minä en kykene sitä summaa nautinnosta maksamaan. 

“4,5-kertainen korotus on aika komea suoritus.”

Naputtelen tätä(kin) turausta jalat jäässä, enkä tiedä, milloin seuraavan kerran kuulen epämääräisen napsunnan kesken saunomisen sammuvasta kiukaasta, jonka sähkömiehemme asensi väärin ja heitti mukana tulleen oikean osan skutsiin.

Ei enää kimppasaunoja Gudrunin, Hjördiksen ja Rampen kanssa.

Nyt ollaan sitten saunattomia kuin saunatonttu, kun Urpo-Kuuno kusi kännissä kiukaalle ja palokunta desinfioi koko korttelin polttamalla sen. Joulukuussa saadaan sitten tietää tammi-maaliskuun sähkön hinta ja veikkaanpa, että Keravan Energia ei kylmimpinä talvikuukausina hintaa ainakaan laske. Kukapa sitä nyt kirpsakan pakkaspäivän päälle saunaan kaipaisikaan, kun pakkanen on näykkinyt poskipäitä ja hiki kuivuu pieniksi timanteiksi norjalaiseen villapaitaan.

Puuta meillä kyllä piisaisi ja puukiuaskin jo löytyy. Alunperin sauna suunniteltiinkin puukiuasta ajatellen, mutta IV-neumannien nynnimisen takia emme saaneet tarjousta yli kahteen kuukauteen. Olisi jännä tietää, milloin asennus olisi tapahtunut, jos olisimme heiltä hormin ottaneet. Saattaisi pikkuhiljaa olla jo hormi tulossa tehtaalta tontille. Hyvällä säkällä pääsisi ensi juhannuksena saunaan. Tuolloin tosin selviäisi, että IV-putrot olivatkin asentaneet piipun tilalle yläpohjaan vhs-videonauhurin.

Klipi klapi sano halko ku alko

Osana Irti Venäjän Energiasta -erikoisoperaatiotamme olemme kasanneet (no Seija Ala-Kautta lähinnä) terassillemme klapikasaa. Koska varsinainen klapimotisto on hieman hankalasti talon takana (ja kaupungin maalla, toim. huom.), on hellaleivinuunin klapit helpompi hakea pari sataa askelta lähempää. 

Jos klapien roudaaminen oikein laiskottaa, niin tehdään ihan vaan terassille kokko.

Olo on avuton, kun huoneessa savut on

Hellaleivinuunimme ei ole vielä päässyt sen suurempiin tositoimiin. Jotain laudanpätkää olemme siinä polttaneet sekä puuhellan että leivinuunin puolella. Puuhellan hyvä puoli on, että hellanlevy antaa lämpöä lähes samantien. Leivinuuni taas lämpiää hitaammin, mutta varaa lämpöä tiilipiippua myöten. Tiilipiippu onkin melkoisen iso plussa varaavaan kivimassaan, kun itse hellaleivinuuni ei ole mikään kovin möhky jötkäle. 

“Urpo-Kuuno kusi kännissä kiukaalle ja palokunta desinfioi koko korttelin polttamalla sen.”

Edelleenkään mihinkään rönttöstenpaistolämpötilaan emme ole saaneet leivinuunia nousemaan. Puolellatoista pesällä koivuklapia lämpö sentään nousi sataan asteeseen, joten ehkä jotain siankorvaa tuolla olisi jo saanut haudutettua. Tuossakin lämpötilassa leivinuunin holvi oli kuuma kuin Sabrina 80-luvulla, joten jos uunissa meinaisi paistaa napolilaista pizzaa, niin varmaan savupiippukin hehkuisi majakkana. 

Herkkä tutkielma aiheesta "Lämpömittari leivinuunissa".

Puulämmityksen riskitkin jo realisoituivat, kun viikonloppuaamuna Seija viritteli tulet puuhellaan. Homma sujui ihan mallikkaasti, kunnes olohuone yhtäkkiä täyttyi savusta. Palohälyttimet ainakin toimivat ja nimenomaan ketjutettuina: kun yksi herkesi rääkymästä, toinen aloitti toisessa huoneessa. Savunhaju pysyikin sitten pidempään: kosteana päivänä kotiintulo oli kuin olisi tullut tukkilaiskämppään, jossa Ylä-Perselän Jaska oli palvannut lankovainaansa. 

Tosta ne savut tuli ja meni esim. pussilakanaan, hammasharjaan ja Hyvinkääseen.

Ilmeisesti puuhellan pesä ei saanut tarpeeksi ilmaa ja riittävästi rohkeutta kerättyään päätti pullauttaa savut ulos kuin terapiassa käynyt toimihenkilö puolisolleen. 

Sesam saatana sulkeudu!

Pariovet terassille ovat ihanat - ainakin kesällä, kun olkkari aukeaa terassiksi tai terassi jatkuu olkkarissa. Nyt viileämmillä keleillä ovi pysyy visummin kiinni, mutta jokin kesämoodi sille on jäänyt päälle, sillä lukkoon sitä ei saa enää millään. Tai siis saa: ei tarvitse kuin mennä ulkopuolelle, painaa varovasti voiveitsellä lukon kieltä ja sulkea ovi varovasti. Sitten tarvitseekin vain hipsiä etuterassille toiselle ovelle ja tulla sisään. Charmantti yksityiskohta, kuten kaikki ne asiat, joihin puolisossaan ihastuu, kunnes ne alkavat ärsyttää.

Suuntana taivaalliset putkifirmat

Ystävällinen naapurimmehan siirtyi tuonpuoleisien jurputtajien riveihin alkuvuodesta. En voi väittää, että olisin häntä ikävöinyt - etenkään, kun vielä tupareissammekin saimme häneltä mutkan takaa terkut.

Sen sijaan hieman ikävämpi uutinen oli, kun Seija puolivahingossa bongasi lehdestä, että LVI-urakoijamme nokkamies oli siirtynyt autuaammille metsästysmaille. Vaikka LVI-urakasta minulla ei ole pelkästään nättiä sanottavaa - kiitos IV-lindholmiemme uskomattoman surkeuden - kyseisen herran kanssa pystyttiin asioista kuitenkin keskustelemaan sivistyneesti. Nyt odotammekin mielenkiinnolla, kenen ja millaisen tyypin kanssa pääsemme vääntämään etenkin IV-urakan suhmuroinneista ja niiden hyvityksistä. 

Joka tapauksessa, kiitos yhteistyöstä ja lepää rauhassa.

Kolme vuotta sitten

Nyt kun tämä blogi alkaa selvästi olla elämänsä ehtoopuolella ja keski-ikäisen etuoikeutetun miehen uhriutumispaukut muistuttavat enää räkäpäitä, otetaas tällainen retrospektiivinen katsaus blogin tapahtumiin. Eli mitä tapahtui kolme, kaksi vuotta ja vuosi sitten. 

“Kuuma kuin Sabrina 80-luvulla.”

Siispä: kolme vuotta sitten lokakuun alussa oli melkoinen riemunpäivä, kun talosuunnitelmamme tuli bumerangina rakennusvalvonnasta. Emme olleet pääsuunnittelija mukaan lukien ymmärtäneet kunnolla paloetäisyyksiä, joten fiksattavaa riitti. Lopputuloksena oli nykyinen monitahokkaamme.

Kaksi vuotta sitten

Pikakelauksella lokakuuhun 2020. Tonttimme paalutettiin. Kun lähes samaan syssyyn makseltiin maatyöt ja paalutus, niin kymppitonnit leijailivat tililtä maagisesti kuin Jens Weissflog loistonsa päivinä. 

Toistaiseksi on paalut pysyneet maanpinnan yläpuolella.

Vuosi sitten

IV-mustajärvet saatiin uhkailtua hoitamaan yläpohjan hommiaan (jotka hoitivat paskasti, kuten myöhemmin selvisi), koska ne piti saada alta pois ennen Termexin puhaltamista. Saimme vesimittarin ja tökimme pellavaa vähän kaikkiin väleihin. Bebani vaosta sitä löytyy edelleen. 

Kyllähän tässä taas tuli mieleen, että onko kukaan koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. Mitä mieltä sä olet? Just sä. Tai voi se toinenkin lukija vastata.

“Se olisi sitten syksy.”