Joululoma - rauha ja perustus maass'

Teimme viime hetken päätöksen olla lähtemättä Pohjanmaalle sylkemättä saastaista uusmaalaista koronaa sukulaisten päälle. Suht leppoisastihan se joulu kotonakin meni. Meillä on jo vitsinä huokaista, että “tää joulu on varmaan viimeinen tässä kodissa”. Ollaan sen verran pitkään tästä tehty lähtöä, että taisi olla kolmas vuosi jo, kun tätä arvailtiin. Tosin nyt taitaa oikeasti olla se viimeinen joulu, ellei jotain tosi outoa tapahdu. Ja eihän sitä koskaan.

Joulukuusi saatiin yllättävän läheltä, eli omasta kuusiaidasta. Matkaa etuovelle 3 metriä 57 senttiä. Ja vielä nättikin oli. Purkutalon viimeinen joulukuusi. 

“Ikäni oon veroja maksellu, niin kai mää nyt yhren joulukuusen saan kaupungin puistosta kerran vuaressa kaataa? Varsinkin, kun tää joulu on varmaan viimenen tässä kodissa.”

“Tää joulu on varmaan viimeinen tässä kodissa.”

Jouluna siis kiskottiin kinkkua (viipaleina kaupasta), savukalkkunaa (köntti), kaloja (purkista ja vakuumista), lanttulaatikkoa (ilmavaivoista) ja eggnogia (mugista). Jouluaattona ei menty rekiretkelle, sup-lautailu näissä säissä olisi helpompaa. Sen sijaan tehtiin visiitti tontille. 

Jotenkin on psyykkisesti paljon helpompaa, kun talo on aluskatteella. Jatkuva sade ei jatkuvasti kastele enää talon sisäosia. 

Herkkä tutkielma aiheesta “Tää joulu on varmaan viimeinen tässä kodissa”.

“köntti”

Psyykkistä kuormitusta lisäsi sähkömies (se vihainen), joka ilahdutti meitä aatonaattona vastauksellaan omaan sovintoehdotukseemme. Vastaus oli, että ellemme maksa koko summaa korkoineen vuoden loppuun mennessä, hän vie jutun käräjille. Ja vaikka tiedämme, että hän ei ole toimittanut sitä mitä on sovittu ja että kuluttajansuojalain mukaisesti olemme asiasta reklamoineet, silti tuntuu aika ikävältä. Hän menee viesteissään henkilökohtaisuuksiin ja uhkailee, vaikka kyse on edelleen hänen aiheuttamastaan viivästymisestä ja siitä, ettei saatu (lähellekään) sitä mitä tilattiin. Itse asiassa nyt kun on oltu yhteyksissä muutamaan sähkömieheen ja -suunnittelijaan, käy yhä selvemmäksi, että eihän tässä ole saatu juuri mitään vastinetta rahalla. Ja tähteemme kynttilän pätkää. 

Iloinen ylläri oli se, että pintavalua lukuunottamatta tulisijan perustus saatiin valmiiksi juuri ennen joulua. Vähemmän iloinen ylläri on sen kustannukset. Samalla pieni vinkki niille, jotka haaveilevat puisesta alapohjasta ja / tai pilariperustuksesta: koska puun päälle ei takkaa rakenneta, tulisija ja piippu siis tarvitsevat oman perustuksensa. Eli pitää hankkia kamaa, perustuksen tekijä, perustuksen tekijän kaveri, lecasoraa ja aatonaattona vielä yksi kuutio lisää lecasoraa ja styroksia, vaikkei sentään niin paljon kuin K-kauppa yritti toimittaa. 

“Tossa me sitte uudessa kodissa paistetaan riävää, kun tää joulu on varmaan viimenen tässä kodissa.”

“Ja tähteemme kynttilän pätkää.”

Tästä(kin) kaikesta muodostuu rakentajalle niin tuttu tonnien tanssi. Jos takan alla olisi ontelolaatta tai maanvarainen laatta, homma olisi ollut vain muurata näiden päälle ja siinäpä se. Puinen alapohja kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan kuitenkin vaatii näitä ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä ja ne maksavat tonnin per voltti. 

Nyt siis kuitenkin tulisijalle on perustus ja ihan vakuuttavaltahan se näyttää. Pintavalu voidaan tehdä, kun talossa on lämmöt päällä, joten ehkä jo lähivuosina muurarikin pääsee laastia läpsimään. 

“Olis meillä ollu laittaa tohon kymmene kerrosta strytroxksia lisääkin, niin ois pysyny lämpimämpänä. Mutta tää joulu on varmaan viimeinen tässä kodissa.”

“Tonnin per voltti”

Korona-aikana olemme tavanneet jonkin verran porukkaa tontilla, kun sisätiloissa ei viitsi visvaa viskoa. Glögejä kävivät joulunpyhien jälkeen nauttimassa myös vanhempani, jotka eivät olleet tontilla käyneet sitten sen, kun siellä vielä heilui ikimetsä ja liito-oravat kujersivat puusta puuhun viuhahdellessaan. Muutos oli siis suht iso. Ja kyllähän kai tykkäsivät näkemästään. Se tässä on lohdullista: kun itse näkee vain virheet ja epäonnistumiset, muut näkevät myös hienouden ja kannustavat.

“Siellä Seija Ala-Kautta ja Perintörinsessa kulkevat kohti uutta etukuistia, kun tää joulu on varmaan viimenen tässä kodissa.”

“Kun itse näkee vain virheet ja epäonnistumiset, muut näkevät myös hienouden ja kannustavat.”

Jotain hyvää näen toki minäkin - ainakin ajoittain. Jaksoin vanhemmillenikin hyristä tyytyväisyyttäni talomme sijoittelusta peltohiiren pikkuvarpaan kokoiselle tontille: vaikka kotikadultamme näkyy kaupungin keskustaan, makkareistamme ja olohuoneestamme ei näy juuri ketään naapuria. Tämä jaksaa ilahduttaa ja oletan sen ilahduttavan naapureitammekin. Ainakin sitä yhtä, joka kävi ihan pihassamme asti riemuitsemassa. Exultate jubileo potatis. Ja toki hirret ovat komeaa katsottavaa, kun jatkuvat pitkät pätkät yhtenäisinä, katkeamattomina pölökkyinä. 

Uuden vuoden jälkeen pystytys jatkuu. Ilmeisesti odotettavissa katon ja ikkunoiden asennusta, ulko-ovetkin saattavat jo tontille tupsahtaa ja kai se piharakennuskin pitäisi saada kasattua. Jossain vaiheessa pitäisi alkaa timpureitakin maanittelemaan paikalle. Työtä riittää, rahaa ei niinkään. 

Ai niin, mutta sähkömieshän hoitaa meidät vankilaan sopimusrikkomusten vuoksi, joten kukas haluaa buukata ekan airbnb-yön? 

 

“Suunnilleen näin avara näkymä aukeaa etukuistilta uuteen tupaamme, mutta tää joulu on varmaan viimeinen tässä kodissa.”

“Tää joulu on varmaan viimeinen tässä kodissa.”

Joulutauko raksalla - sateelta suojassa

Ai että, kun olisi oltu muutamaa päivää aiemmin liikkeellä, niin olisi hirret imeneet joitain maitoautollisia vähemmän vettä. Kivoja pakkaspäiviähän pukkasi reilun viikon, mutta aluskatetta ehdittiin alkaa asentamaan vasta kun keskiseltä Atlantilta nousi matalan selänne, joka toi mukanaan sumua, muhjua, vettä, räntää ja sillin selkäeviä. Vähemmän hirmuisen märkien päivien väleihin saatiin ujutettua aluskatteen asentelua, mutta kyllä sydämestä veri norui, kun katseli, miten hirsistä vesi norui. 

Vihdoin aatonaatonaattona pystyttäjät saivat katteen paikalleen. Vaikka talo ei aluskatteen puutteeseen kuolisikaan, niin joulunpyhät voi olla psyykkisesti helpompi kärvistellä, kun tietää ettei talosta sada ihan läpi. 

Näin marraskuussa talon teen ja villaan homeiseen nyt kosteus jää ja tappaa hiljalleen.

“Keskiseltä Atlantilta nousi matalan selänne, joka toi mukanaan sumua, muhjua, vettä, räntää ja sillin selkäeviä.”

Kattopellitkin tulivat tontille. Mikäli niitä ei olisi laitettu viimeiseen tilaukseen ennen joulutaukoa, seuraava tilaus olisi tullut tontille vasta tammikuun lopulla. Hyvä siis näin. Ne saadaan asennukseen vasta vuonna 2021 (toivottavasti), mutta onpahan sentään kuusenneulasen pintasolua pienemmällä tontillamme tavaraa, jottei mikään rakenneosa tunne oloaan yksinäiseksi jouluna. 

Kamaahan tontilla on jonossa kuin Hurstin ruokajakelussa: on ikkunaa, styroksia, lautaa, kattopeltiä, helinää, helskettä, vilinää ja vilskettä. Ja jotain ihme hirttäkin on yhä paketissa. Eiku meillehän on tulossa se piharakennuskin! Milloinkahan ne sen pykää?

Hiljaa hiljaa hirsinurkka kohoaa. Rahat pankkitilien katoo, minne, tiedä en. Velka tullut on.  

“Kamaahan tontilla on jonossa kuin Hurstin ruokajakelussa.”

Tonttitaulu

Tontilla pitää kuulemma olla tonttitaulu, josta selviää kaikenlaista projektista. Toisaalta rakennuttajallakin pitäisi olla tarpeeksi rahaa ja urakoitsijoilla moraali, muttei niistäkään kukaan piittaa. Seija Ala-Kautta on tunnettu graafisen alan ihmelapsi, joka on toteuttanut menestyksekkäästi kaikkien tuntemat kampanjat “Edes tonni tryffeleitä Björn Wahlroosille”, “Kaikki on maahanmuuttajien syytä, luin netistä” ja “Irti muumeista, joita Pikku-Myy myy”.  

Seija A-K siis pisti InDesigninsa runksuttamaan ja yhdessä päästimme mopon rotkoon. Savun keskeltä paljastui tämä:

Tonttitauluun tuherrettu asiattomuuksia, rava huutaa raivoissansa: "Myönnetä ei lupia!"

“Edes tonni tryffeleitä Björn Wahlroosille”

Vinkki itselle ja muille: jos paperi on laminoitu, siitä ei kannata lyödä ruuvia läpi, koska reiästä pääsee vesi sisään. Pätee muuhunkin rakentamiseen. Toinen vinkki: Elvis on nähty Sorsakosken koulun pihan liukumäessä.

Koska termi “arvioitu valmistumisajankohta” jättää mahdollisuuden arvioida, päätimme olla optimisteja ja vetää aikataulun suht tiukille kuten tonttitaulusta näkyy. Kiirehän tuossa tulee, mutta jos nostetaan oman työn osuutta nollasta 0,1:een ja velan osuutta sadasta luottohäiriöön, niin ehkä tavoitteeseen on mahdollisuus päästä.

Sähköt saatu

Valo valke-uden leimahti pime-yteen sopivasti vuoden mustimpana päivänä. Kärsivällinen sähkäri (ei se, joka vaatii sharia-lain toimeenpanemista meihin alakautta ja ratakiskolla), vaan paljon erinomaisempi kaveri hoiti homman erittäin kelvollisesti. Toki teimme parhaamme haitataksemme hänenkin hommiaan: kun hän tiedusteli, minkä mittainen tonttikaapeli tarvitaan kadun liittymäkohdasta tonttikeskukselle, puolisoni ymmärsi tarkoitettavan etäisyyttä talolta piharakennukselle. Sähkäri toi sitten kymmenmetrisen kaapelin, kun sitä tarvittiin 30 metriä. Sähkäri laittoi kaapelin vaihtoon. Meidät pitää ansaita ja todella haluta asiakkaikseen. 

Poka - se hommiin laitetaan. Poka - se pääsee kaivamaan. Poka - jos iskä komentaa. Poka - se lapiosta saa.

“Meidät pitää ansaita ja todella haluta asiakkaikseen.”

Mutta olihan se aika hienoa, kun hirsiseiniä valaisi märässä pimeydessä aito, oikea ja perinteisen lämmin sähkölamppu. Sellainen, jonka valossa Kullervo Paksujalkakin hiihti Volgan mutkasta Kauppakeskus Triplan Robert’s Coffeehen. 

Tuikkikaa oi sähkölamppuset kilpaa sähkärimme raivon kanssa (sen edellisen).

“Kullervo Paksujalka”

Tuli siasta

Olen myös selvitellyt, millaisen tulisijan ja hormin hommaisimme piharakennukseen. Puukiuas tarvitsee lisäksi oman horminsa. Kriteerit takalle ovat tiukat: sen pitää olla suht siro, suojaetäisyyksien pienet, solahtaa nurkkaan ja se ei saisi lämmittää liikaa. Jos saunatuvan koko on reippaat 15 neliötä, niin varaava takkaleivinuuni on turhan heviä stuffia kuten Mäki-Ketelän Jorma sanoi saatuaan leguaanin ongella Keravanjoesta. 

Vahvimpana ehdokkaana on tämä:

Nyt sytytämme kamiinan, se liekkiin leimahtaa. Tai syttyy sitten ainakin jos bensaa käyttää saa. (Kuva lainattu Nordpeisin sivulta. Palautan heti, kun pyytävät kamiinansa takaisin.) 

“Kriteerit takalle ovat tiukat.”

Mutta voipi olla, että suunnitelmat muuttuvat ja piharakennuksen nurkassa tönöttääkin Marseljeesia viheltävä juhannussalko. Tää on kato tätä rakentamista, ikänä ei tiä. 

Kas nythän on joulu ja nythän on joulu ja nythän on joulu taas

ja aluskate estää, ettei ole vettä maas

Ja hirret ne halkee ja budjetti paukkuu ja vannetta kiristää,

mut entisen sähkärin uhkailu sentään nyt joulua piristää

Hupsis tupsis tuppeli pupsis,

sähköt on tontilla puppeli rupsis

Tontti on täynnänsä akkunaa, moskaa,

valmistuukohan pirttimme koskaan

Hipsis pipsis pimpeli pompeli,

kiesus kun meikä on ääliö tomppeli

Tarttisi tässä nyt laskuja maksaa, 

mut ei taida jaksaa kun joulu on!

Kodotus-blogi toivottaa itse kuuullleeeeekkkkkin säää-äääädyyy-yyyylleeee mitä rauhaisinta joulua. 

Kiitokset tähänastisesta, anteeksi tulevasta!

“Joulunpyhät voi olla psyykkisesti helpompi kärvistellä, kun tietää ettei talosta sada ihan läpi.”

 

P.S. I Saw Mommy Kissing Sähkö Mies

Sormet ristissä - katto ristikossa

Tähän alkuun sellainen sydämeenkäypä kohtaaminen - toki korona-aikana ihan puhelimitse. Sain soiton Tapio Samboralta (nimi muutettu). Oli ajelemassa läheltä kotiamme kohti vaurasta kotikuntaansa ja ajatteli käydä vilkaisemassa puupinoamme. En itse päässyt paikalle kokemusasiantuntijaksi, joten Samboran Tapsa puoliksi vaati, että kun seuraavan kerran tontilla nähtäisiin, siellä pitäisi olla jotain tekemistä, missä hän voisi auttaa. 

Yllättääkö, että Mr. Sambora on aikoinaan itse rakentanut omakotitalon ja muisteli, miten rassaavaa se oli? Vahingonilon sijaan hän tarjosi apuaan. Kyynel kyynel, sydän sydän, kuten sotien jälkeen syntyneet tuppaavat emojistilehtiä. 

Mr. Samboran kannustava viesti. Omalta tunnekylmyydeltäni en tietenkään osannut reagoida siihen kuin ironialla. 

“Kun seuraavan kerran tontilla nähtäisiin, siellä pitäisi olla jotain tekemistä, missä hän voisi auttaa.”

Muutenkin tänä syksynä on ollut kiva tavata kavereita tontilla. Heidän kommenttinsa asettavat asioita välillä mittasuhteisiin; kun itse stressaa ja ratkoo ongelmia, on kiva kuulla kavereilta jotain positiivista. Niin että kiitos vaan. Ne tietää ketkä tietää ketä ne on.

Ai niin, se sama autosta rähjännyt naapurikunnan naapuri käveli tontin ohi ja jäi juttelemaan hetkeksi. Aloitti samalla onelinerilla kuin aiemminkin. Kyllä, talo on korkea. Lohdutin häntä, että enemmänhän tätä puretaan kuin rakennetaan, joten ei tämä pitkään aikaan vielä häntä ole häiritsemässä. Hetki siinä juteltiin, eikä ruumiita tullut, joten ehkä tämä pitää katsoa onnistuneeksi liennytykseksi. 

Tulisijan perustus

Tulisijan perustus etenee rauhaisasti. Taannoin meinattiin saada tuplasti harkkoja, kun sekä K- että S-kauppa niitä halusivat toimittaa. Viime viikolla vastaava mestari tilasi lisäkamaa samaisen rohjakkeen perustuksiin. Listassa oli kymmenen Routa-levyä (kavereiden kesken styroksia). Maksoin minulle välitetyn laskun (tonni meni, mutta ainahan se menee). Tontilla kieltämättä hieman ihmettelin, kun styroksia näytti olevan eduskuntatalon lisärakennuksen verran, mutta ajattelin, että ainahan kaikkea menee paljon kaikkeen. Tällä kertaa silmäni eivät kuitenkaan valehdelleet: piti tulla kymmenen levyä styroksia, tuli kymmenen pakettia styroksia. 

Tälle kasalle ei kiivetä ilman lisähappea.

Jostain tuli ehkä vähän mieleen myös:

“Styroksia näytti olevan eduskuntatalon lisärakennuksen verran”

Jos jotain positiivista hakee, niin onpahan jotain murennettavaa lasten popcorn-kippoihin, kun katsovat kuudennettakymmenettäseitsemättä kertaa Totoroa. Vähän grillimaustetta päälle. Kelluvatkin paremmin. 

Lohkeileva lohenpyrstö

Isoin edistyminen oli väliseinän palaaminen takaisin normaaliksi. Korvaavat hirret saatiin pikana ja karjalaisen kulkukauppiaan hampaiden näköisestä nurkasta lähtee taas ihan kunnon hirsiseinä. 

Mutta eipä se nurkka nyt varsinaisesti kaunistunut tästä runnomisesta; yhdessä hirressä on kunnon lommo ja muutama pala lohkesi talomme kohdasta, jonka olin nimenomaan halunnut muistuttamaan kaikkia meillä vierailevia köyhiä luusereita siitä, että ovat varakkaan kulttuuriperheen hirsitalossa. Nyt tähän hybrikseen saatiin muutama lohkeama ja lommo ja olen siitä murheissani. Muustakin syystä kuin diivailumahdollisuuksien niukennuttua. 

On se komia, mutta se oli viä komiampi.

“Köyhiä luusereita”

Kohoavat kattoristikot

Kattoristikot ovat nyt vihdoinkin lähes koko talon mitalta siellä missä niiden pitääkin. Viivästysten vuoksi kattofirma ei päässyt tekemään tarkkoja mittauksia katolle, vaan joutuivat tilaamaan tehtaalta pellit piirustusten varassa. Jos näin ei olisi tehty, seuraava tilaus olisi voitu toimittaa vasta tammikuussa 2021. Saattaa siis joulunpyhät tähdistä kirkkain luoda valoaan seimikätkyen yllä lepattavain pressuin välistä ynnä härkäin ja aasein kanssa - mutta ei nyt puhuta enempää tietyistä urakoitsijoista. Joulumieli jne. 

Kun nyt vaan saataisiin taloa jo sateilta suojaan. Reilun viikon on ollut optimaalinen sää, mutta nyt alkaa ennusteiden mukaan vihmoa taas vettä. Siis muualtakin kuin silmistäni. 

“Viivästysten vuoksi kattofirma ei päässyt tekemään tarkkoja mittauksia katolle.”

Sellainen pikku miinus tälläkin viikolla tuli vastaan, että ranskalaistyyppisen aamukahviterassimme teräspilarit oli katkottu 11 senttiä liian lyhyiksi. Että jos ovesta haluaa ulos, niin pitää laskuvarjolla hypätä. Vaihtoehtoina oli niiden hitsaaminen pidemmiksi (huusiko joku tonni?) tai korottaminen kestopuulla (huusiko joku taas tonni?). Pystyttäjät hoitivat homman näpsästi kuntoon kestopuuta lisäämällä, mutta kyllähän se niin on, ettei taaskaan ole kukaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. Vereslihalla kompuroidaan pimeää kujaa. 

Räppänät räpsähtivät

Jos jostain ollaan saatu erinomaista palvelua (ja ollaanhan sitä saatu useammaltakin taholta), niin Pihlalta. Ikkunamme tulevat heiltä ja niiden suhteen palvelu on pelannut ihan lähdöstä maaliin kulkematta lähtöruudun kautta. Ja nytpä ne ikkunat yhtäkkiä ovatkin tontilla talon tyhjää tuijotusta täyttämässä. Jos nyt tarvitsee raikasta ilmaa taloon, niin ei tarvitse kuin avata tuuletusikkuna. Ihanan helppoa. Ikkunoista teen omat postauksensa myöhemmin. Mutta ihanaa (saako noin sanoa tässä blogissa?), kun taas yksi asia eteni muuten kuin oikeuskäsittelyn kautta. 

Muuten näppärä hylly, mutta hyllylevyt on vähän vinossa.

“Wet Hot Meat (a song by Mr. Tapio Sambora)”

Taloa kasataan - ja taloa puretaan

Meikäläinen on sen verran ylimielinen idiootti, etten osaa asettua toisen asemaan. Esimerkiksi sähkömiehen, joka ei toimittanut sähkösuunnitelman dwg-kuvia, mutta haluaa työstään täyden maksun. Juhlistimme itsenäisyyspäivää vaihtelemalla hänen kanssaan sähköpostia sekä tekemällä yhteydenoton kuluttajaneuvojalle. Silläkin tavalla siis erilainen itsenäisyyspäivä.

Perustilanne on edelleen tämä: emme saaneet sähkösuunnitelmaa dwg-muodossa, kuten olimme sopineet. Oma keskustelunsa on sekin, kannattaisiko / pitäisikö sähkösuunnitelmaan kuulua muutakin kuin paperiversiot pohjapiirroksesta. Kun sähkömies sitten poltti kääminsä (no pun intended), hän otti loparit ja laittoi laskun. Eikä dwg-kuvia edelleenkään kuulunut. Teimme siis reklamaation ja maksoimme mielestämme sen osan laskusta, jonka saamamme palvelukin kattoi.

“Kattoristikko pilkottaa, huomenna sen kai jo purkaa saa!”

“Emme saaneet sähkösuunnitelmaa dwg-muodossa, kuten olimme sopineet.”

Parissa ensimmäisessä aggressiivisessa sähkömiehen sähköpostissa ei edelleenkään sanallakaan mainittu näitä dwg-kuvia. Kirjoitimme hänelle pitkän vastineen, jossa kerroimme (uudelleen) oman näkökantamme asiaan, kuvien puuttumiseen ja hirsien höyläyksen viivästymiseen. Lisäksi totesimme, että ulkopuolinen, puolueeton taho osaa varmasti arvioida tilanteen molempia tyydyttävällä tavalla. Silti hänen viestiensä olennainen sisältö oli tämä:

- koska emme ole maksaneet kuvia, niiden omistusoikeus on sähkömiehellä ja hän käy valvomassa työmaalla, ettei niiden pohjalta tehdä sähkötöitä. (Meidän kannaltamme tietysti mukavaa, että vihdoin saamme sähkömiehen tontillemme.)

- uutena yllärinä hän vastasi, että saamme dwg-kuvat (ne mainittiin vihdoin kolmannessa viestissä ensimmäistä kertaa) vasta, kun olemme maksaneet koko laskun

Eli: Emme maksaneet kuvista, joita emme saaneet, mutta jotka ovat sähkömiehen omaisuutta, koska emme ole maksaneet ja saamme ne, kun olemme maksaneet siitä, mitä emme saaneet kuten sovittu.

Tai: En tehnyt mitä sovittiin ja suutuin, kun ette maksaneet siitä huolimatta. Nyt teen sen mitä sovittiin, kunhan ensin maksatte siitä, mikä piti tehdä jo aiemmin.

Missään kuvassa näkyvässä huoneessa ei saa käyttää sähköä, koska emme ole maksaneet sähkömiehelle ja kaikki sähkö on hänen. Myös se, mikä syntyy, kun hankaa kissaa styroksiin.

“Mukavaa”

Olimme yhteydessä kuluttajaneuvojaan ja Omakotiliiton lakimieheen. Molemmat olivat yhtä mieltä, että vaatimus dwg-kuvista maksamisesta ennen kuin sähkäri suostuu ne toimittamaan todistaa, että sellaiset olisi pitänyt toimittaa alun alkaenkin. 

Nätisti sanottuna paska fiilis. Meitä uhkaillaan oikeustoimilla toimiessamme ymmärtääkseni täysin kuluttajansuojalain sallimalla tavalla. Omakotiliiton lakinneuvonta antoi ainakin henkistä tukea: sieltä jopa meinattiin, että me voisimme hakea vahingonkorvausta sähkäriltä ja että jo maksamamme 800 euroakin oli liikaa. Veikkaan, että saan tästä vielä jatkossakin muutaman mukavan aiheen postauksilleni. 

Alkaa jo näyttää kodilta, vaikkei meillä koskaan noin siistiä ole.

 

“Nätisti sanottuna paska fiilis.”

Aloitamme kuitenkin tapojemme vastaisesti sopua hieromalla: Esitämme, että sähkömies voi pitää jo maksamamme 800 euroa, eikä esitä vaatimuksia laskun, sähkösuunnitelman eikä sen mahdollisen käytön suhteen. Jos ja kun nykyinen sähköasentajamme tarvitsee uusia / muokattuja / toisessa muodossa olevia sähköasennuksiin liittyviä kuvia, hoidamme ne omalla kustannuksellamme toiselta suunnittelijalta. Emme vaadi sähkömiestä toimittamaan dwg-kuvia emmekä korvausta meille aiheutuneesta haitasta.

Huoh.

Tässä kuvassa on käynnissä sama leikki kuin Tinderissä lauantai-iltana: Etsi rako!

“Huoh.”

Taloa on nyt pystytetty yli kolme viikkoa, eikä se ole vieläkään sateelta suojassa. Toivoa alkoi sentään olla, kun ensimmäiset kattoristikot saatiin heivattua paikoilleen. Tämä homma kuitenkin keskeytyi heti aloituspäivänä, kun väliseinien hirsissä oli mittavirhettä ja seinää pitikin purkaa pois. Vähän sydäntä riipaisi, kun keskeiselle paikalle haikailemaani lohenpyrstönurkkaa longotettiin ja kammettiin sorkkaraudalla auki. Pidän sormiani pernaa myöten ristissä, ettei itse nurkkaan tule jälkiä - olen jo kauan suunnitellut nojailevani siihen esitellessäni taloa vieraillemme. Sillai rennosti, mutta kuitenkin varallisuuttani ja yhteiskunnallista asemaani korostaen. Kestää kestää, kunpa myös hermo. 

Siinä se hirsi irvistelee kuin Nasse-setä, kun lasissa olikin vettä.

 

“Lohenpyrstönurkkaa longotettiin ja kammettiin sorkkaraudalla auki.”

Terassit, följärit ja takan perustus ovat sentään edistyneet. Pilariperustuksen ja puisen alapohjan takia hellaleivinuuni sekä savupiippu tarvitsevat oman perustuksensa - ja tämä kaikki maksaa. Useampi tonni on perustuksiin palanut jo ennen kuin ensimmäinenkään tiililetka on tontille tietään löytänyt. Kun lisäksi rautakaupasta pitääkin tilata vielä lisäsatsi sitä sun tätä (styroxia, muroxia ja lovexia), tulee toiselle rahdille toisen rahdin hinta. 

Hellaleivinuunin perustuksen idea on se, että lähelle maan tasoa paalujen päälle on valettu teräsvahvistettu laatta. Tästä nousee harkoista tehty “huone”, jonka sisusta täytetään lecasoralla. Täyteen tuutatun töttörön päälle valetaan taas betonista laatta ja tadaa, siihen tiiltä tiilen päälle. Enpä tätäkään tiennyt, mutta nyt tiedän. Termille “oppirahat” on vihdoinkin löytynyt selitys ihan käytännössä.

Följärit ovat aika jykevöjä eli jönkkiä. Kunnon töötti pystymettää muistuttamassa siitä, että vartti sitten vielä bylsittiin toisiamme puun oksalla käpypalkalla. Ihanaa oli kuitenkin, että kahtena peräkkäisenä päivänä ei tainnut sataa ollenkaan. Kuiva pikkupakkanen tuntuu kuin universumi olisi erehdyksissään hetkeksi liittoutunut kanssamme, vaikka kukaan ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Kuka kaipaa joulukuusta, kun seinässä on Lauri Markkasen kokoinen puinen objekti. 

“Kukaan ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me.”

Terassien koolaukset on saatu myös tehtyä. Etuterassin koko vaikuttaa passelilta: se ei ole liian iso, mutta edelleen mahdollistanee ranskalaistyyppisen aamukahviterassin terassin nurkkaan sekä käynnin varastoon. 

Muistuttaisimme kuitenkin, että terassilla ei saa juoda sähköllä keitettyä kahvia, koska se rikkoo sähkömiehen sähköoikeuksia.

Ei, silmäsi eivät valehtele: terassimme todellakin yltää Liettuan ja Valko-Venäjän rajalle siihen kohtaan, jossa toisinajattelijoita hakataan sähköpiiskoilla.

“Etuterassin koko vaikuttaa passelilta.”

Varsinainen iso terassi taas näyttää sen verran isolta, että siitä pitää kirjoittaa ihan oma iso otsikko:

ISO TERASSI

Se on aika iso. Se terassi. Nuoruus lienee takana viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa, että uuden talon terassi on kaksi neliömetriä pienempi kuin koko opiskelijakaksiomme. Ja terassin värkkien hinta on helposti enemmän kuin mitä aikoinaan maksoimme koko vuonna kaksiostamme vuokraa. Tosin jatkosodan melskeessä toki vuokratkin pysyivät maltillisina. 

Ilmastosyistä poltammekin tulevassa hellaleivinuunissamme pelkkää puhdasta ja kuivaa viidensadan euron seteliä.

Laitetaan tähän loppuun taas meikkivinkki: 

Kynsilakka.   

Ei ne usko. Optimistit.

“Meikäläinen on sen verran ylimielinen idiootti, etten osaa asettua toisen asemaan.”

Päästiin reklamoimaan - jippii!

Kiitos kysymästä, talo se nousee kuin tartuntaluvut Tukholmassa. Aletaan kaiketi olla lähellä sitä hetkeä, että kattoristikot saataisiin päärakennuksen päälle. Siihen päälle aluskate, niin lällällää sade, etpäs saanut kasteltua ihan kaikkea ihan kokonaan ihan vielä ainakaan!

Sähkömies (ei se, jonka mielestä rektaaliimme pitäisi vetää kaapeli Loviisan ydinvoimalasta) odottaa kovasti pääsevänsä kytkeskelemään tonttikaapelia, jolloin saatettaisiin saada sähköä ihan omasta rasiasta, eikä tarvitsisi naapurin looralla käydä. Sen verran ahdasta on kuitenkin ollut tontilla (joka on pienempi kuin Trumpin lakimiesten moraali), että sähkäri päästetään irti vasta, kun hirret on saatu maasta seiniin. 

Ja onhan niitä saatu. Vaikka elämäntehtäväni tällä planeetalla onkin uhriutua, koska kellään ei ole koskaan ollut yhtä rankkaa kuin minulla, ajoittain olen uskotellut itselleni, että 2,8 metriin kurkottava huonekorkeus voi olla aika ylväs. Sitten olen palannut taas realiteetteihin ja alkanut mutista katkerana. 

Laitetaan tähän kuva hirsistä, jotka symboloivat dynaamisuutta ja vahvuutta.

“Rektaaliimme pitäisi vetää kaapeli Loviisan ydinvoimalasta”

Katkerana saattaa mutista myös ex-sähkömiehemme. Me nimittäin emme suostuneet maksamaan paskasta paakkelssin hintaa; jos setämies lupaa sähkösuunnitelmat dwg-muodossa, eikä niitä toimita ja viivyttää vatuloinnillaan hirsien höyläyksen ja sitä myöten myös talon pystytyksen alkamista, niin ihan täyden kympin palvelusta ei mielestämme ollut kyse. Siksipä https://reklamaatioapuri.fi/ auki ja sen avustuksella väninät seuraavanlaiseen muotoon:

REKLAMAATIO

TUOTE JA VASTAPUOLI

Tuote tai asia: Sähkösuunnitelma, sen puutteet ja laskun suuruus

Vastapuoli: Sähkösuunnitelmat Käsityönä ja Rakkaudella Oy (Myöhemmin SÄKÄRAKO)

Ostopaikka: Linnunrata

PALVELUN VIRHEET

Palvelua ei suoritettu ammattitaitoisesti ja huolellisesti

Palvelu ei vastaa sitä mitä luvattiin

Palvelun lopputulos ei vastaa perusteltuja odotuksia

Hinta ei vastaa sovittua

TIETOA PALVELUSTA

Palvelun hinta: 1488,00

Palvelu tilattu: 19.8.2020

Palvelun sovittu valmistumisajankohta: lokakuun alku 2020

Palvelun takuu: Takuuta ei ollut

Virhe havaittu: 10.11.–24.11.2020

Sopimuksen muoto: Suullinen sopimus

Maksutapa: Lasku pankkisiirtona

VAATIMUS PALVELUN VIRHEESTÄ

Vaadin hinnanalennusta

Palvelun hinnanalennus

Hinnanalennuksen määrä euroissa: 688

Tässä on kuvia hirsistä, jotka symboloivat luonnonläheistä peräänantamattomuutta.

“Ihan täyden kympin palvelusta ei mielestämme ollut kyse”

KUVAUS

Tapauksen kuvaus: Katsomme laskun loppusumman olevan ylimitoitettu, koska saamamme palvelun taso ja sisältö eivät vastanneet sovittua. 

Sovimme 19.8.2020 tapaamisessa, että sähkösuunnitelmat toimitetaan myös dwg-versiona. Näin ei tapahtunut, vaan saimme ainoastaan paperiset suunnitelmat, jotka nekin myöhässä, mistä lisää tuonnempana. 

SÄKÄRAKO ilmoitti yksipuolisesti päättävänsä yhteistyösuhteen 10.11.2020. Seuraavan sähköasentajan töitä on hankaloittanut alusta saakka se, että suunnitelmat ovat vain paperimuodossa. Lisäksi asemapiirrosta, johon oli merkitty tonttikaapelin sijainti ei ole tehty. Ilman tätä sähköliittymän asentaminen kaupungin taholta on viivästynyt entisestään.

Emme saaneet SÄKÄRAKOon yhteyttä syys-lokakuussa 2020 noin kolmeen viikkoon. Emme puhelimitse, tekstiviesteillä emmekä sähköpostitse. Syyksi kerrottiin myöhemmin mm. yrityksen tilinpäätöksen tekeminen. 

Tapaamisessa 8.10.2020 käytiin sähkösuunnitelma läpi. Siihen tarvittiin joitain muutoksia selkeästi ilmaistulla nopealla aikataululla, johon SÄKÄRAKOn taholta ei esitetty vastalauseita. Muutoksia ei kuitenkaan kuulunut sovitussa ajassa, vaan ne saapuivat myöhässä paperiversiona postissa. Tämä viivästys aiheutti sen, että sähkösuunnitelmien puuttumisen vuoksi hirsien höyläämistä Eurohongan tehtaalla jouduttiin lykkäämään useampaan otteeseen ja syyslomalle suunnittelemamme vierailu tehtaalle peruuntui. Sähköporauksia varten oli Eurohongalta toimitettu SÄKÄRAKOlle seinäkuvat, joihin porauksien paikat olisi voinut merkitä. Näitä emme saaneet, vaan poraukset oli merkitty pohjakuviin. Osa porauksista oli merkitty liian lähelle oviaukkoja ja ne olisivat jääneet vuorilautojen tielle, joten kuvia jouduttiin tehtaalla korjailemaan.

Kun SÄKÄRAKO ilmoitti päättävänsä yhteistyön, tiedustelimme vielä uudelleen dwg-kuvia sähkösuunnitelmista, jotka oli jo 19.8.2020 sovittu tehtäväksi. Dwg-kuvat ovat nykyrakentamisessa täysin itsestäänselvä osa suunnitelmia. Näitä emme saaneet.

Palvelun laadun, aikataulujen viivästymisen sekä puuttuvien kuvien vuoksi katsomme laskun olevan selvästi liian suuri. 

Toiselta toimijalta sähkösuunnittelun hinta olisi ollut 879,00 € sisältäen seuraavat asiat: asemakuva, sähköpiste- ja johdotuskuva, keskuskaavio, antennikaavio, ATK-kaavio, maadoituskaavio, sähkötyöselitys. 

Päädyimme selvästi korkeammasta hinnasta huolimatta SÄKÄRAKO Oy:hyn aiemman hyvän kokemuksen perusteella. 

Katsomme, että kuluttajansuojalain mukaisesti meidän ei ole velvollisuus maksaa saamamme laskun riitautettua osaa (688,00 €). Huomautamme myös, että laskuun on merkitty viivästyskoron suuruudeksi 16 %. Kuluttaja-asiakkaina viivästyskorko voi kuitenkin ymmärtääksemme olla yleinen korkolakiin perustuva viivästyskorko, tällä hetkellä 8 %.

Tässä kuvassa taas on hirsiä, jotka symboloivat sitä, että on sitä ennenkin saatana ja periksi ei anneta!

“Emme saaneet SÄKÄRAKOon yhteyttä syys-lokakuussa 2020 noin kolmeen viikkoon.”

YHTEYSTIEDOT

Nimi: Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Osoite: Perkeleleellisen sähläyksen kuja 69 B

Postinumero: Kolme kolme satayksi

Postitoimipaikka: Citymarketin infopiste

Sähköposti: uuhbeibekutsumuareklamoijaksi@gmail.com

Puhelinnumero: Kolme kolme satayksi

Odotamme vastaustanne kahden viikon kuluessa. Sen jälkeen meillä on mahdollisuus ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

terveisin

Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Citymarketin infopiste

Tähän kuvaan livahti vahingossa hirsiä, jotka symboloivat ihmisen salattuja toiveita kulutusyhteiskunnan puristuksessa ja sitä, että naapurin Erno kävi kännissä kusemassa tohon nurkkaan, kun luuli olevansa Viking Gracella.

“Kolme kolme satayksi”

Nyt sitten odotellaan, tuleeko tähän(kään) vastausta. Kunhan parin viikon määräaika on kulunut, otamme yhteyttä kuluttajaneuvojaan ja pyydämme lisäohjeita. 

Rouva sieltä punavuorelaisesta Ming-vaasista jupisee, että tuon reklamaation verranhan menee päivässä jo Fifi von Fittansbergin fysioterapiaan ja lisäravinteisiin. Se on toki mukava kuulla, että arvon rouvalla menee kovista ajoista huolimatta kohtuullisesti. Lähinnä tässä on kyse periaatteesta: jos meidän projektiamme viivytetään ja kohtuullista työsuoritusta vaatiessamme vaivutaan vangoghmaiseen raivoon ja otetaan loparit, emme maksa siitä mitä emme edes saaneet. 

Seuraavaksi lähden Lapualle haukkumaan humalaisia painijoita ruottalaisiksi tiedättekyllämiksi.

“Mää tosa illalla saunajjälkeen vähän suunnittelin teille sähköjä, akvarelleilla. Tulee herkempää viivaa nääs.”

“Kellään ei ole koskaan ollut yhtä rankkaa kuin minulla.”