Joulutauko raksalla - sateelta suojassa

Ai että, kun olisi oltu muutamaa päivää aiemmin liikkeellä, niin olisi hirret imeneet joitain maitoautollisia vähemmän vettä. Kivoja pakkaspäiviähän pukkasi reilun viikon, mutta aluskatetta ehdittiin alkaa asentamaan vasta kun keskiseltä Atlantilta nousi matalan selänne, joka toi mukanaan sumua, muhjua, vettä, räntää ja sillin selkäeviä. Vähemmän hirmuisen märkien päivien väleihin saatiin ujutettua aluskatteen asentelua, mutta kyllä sydämestä veri norui, kun katseli, miten hirsistä vesi norui. 

Vihdoin aatonaatonaattona pystyttäjät saivat katteen paikalleen. Vaikka talo ei aluskatteen puutteeseen kuolisikaan, niin joulunpyhät voi olla psyykkisesti helpompi kärvistellä, kun tietää ettei talosta sada ihan läpi. 

Näin marraskuussa talon teen ja villaan homeiseen nyt kosteus jää ja tappaa hiljalleen.

“Keskiseltä Atlantilta nousi matalan selänne, joka toi mukanaan sumua, muhjua, vettä, räntää ja sillin selkäeviä.”

Kattopellitkin tulivat tontille. Mikäli niitä ei olisi laitettu viimeiseen tilaukseen ennen joulutaukoa, seuraava tilaus olisi tullut tontille vasta tammikuun lopulla. Hyvä siis näin. Ne saadaan asennukseen vasta vuonna 2021 (toivottavasti), mutta onpahan sentään kuusenneulasen pintasolua pienemmällä tontillamme tavaraa, jottei mikään rakenneosa tunne oloaan yksinäiseksi jouluna. 

Kamaahan tontilla on jonossa kuin Hurstin ruokajakelussa: on ikkunaa, styroksia, lautaa, kattopeltiä, helinää, helskettä, vilinää ja vilskettä. Ja jotain ihme hirttäkin on yhä paketissa. Eiku meillehän on tulossa se piharakennuskin! Milloinkahan ne sen pykää?

Hiljaa hiljaa hirsinurkka kohoaa. Rahat pankkitilien katoo, minne, tiedä en. Velka tullut on.  

“Kamaahan tontilla on jonossa kuin Hurstin ruokajakelussa.”

Tonttitaulu

Tontilla pitää kuulemma olla tonttitaulu, josta selviää kaikenlaista projektista. Toisaalta rakennuttajallakin pitäisi olla tarpeeksi rahaa ja urakoitsijoilla moraali, muttei niistäkään kukaan piittaa. Seija Ala-Kautta on tunnettu graafisen alan ihmelapsi, joka on toteuttanut menestyksekkäästi kaikkien tuntemat kampanjat “Edes tonni tryffeleitä Björn Wahlroosille”, “Kaikki on maahanmuuttajien syytä, luin netistä” ja “Irti muumeista, joita Pikku-Myy myy”.  

Seija A-K siis pisti InDesigninsa runksuttamaan ja yhdessä päästimme mopon rotkoon. Savun keskeltä paljastui tämä:

Tonttitauluun tuherrettu asiattomuuksia, rava huutaa raivoissansa: "Myönnetä ei lupia!"

“Edes tonni tryffeleitä Björn Wahlroosille”

Vinkki itselle ja muille: jos paperi on laminoitu, siitä ei kannata lyödä ruuvia läpi, koska reiästä pääsee vesi sisään. Pätee muuhunkin rakentamiseen. Toinen vinkki: Elvis on nähty Sorsakosken koulun pihan liukumäessä.

Koska termi “arvioitu valmistumisajankohta” jättää mahdollisuuden arvioida, päätimme olla optimisteja ja vetää aikataulun suht tiukille kuten tonttitaulusta näkyy. Kiirehän tuossa tulee, mutta jos nostetaan oman työn osuutta nollasta 0,1:een ja velan osuutta sadasta luottohäiriöön, niin ehkä tavoitteeseen on mahdollisuus päästä.

Sähköt saatu

Valo valke-uden leimahti pime-yteen sopivasti vuoden mustimpana päivänä. Kärsivällinen sähkäri (ei se, joka vaatii sharia-lain toimeenpanemista meihin alakautta ja ratakiskolla), vaan paljon erinomaisempi kaveri hoiti homman erittäin kelvollisesti. Toki teimme parhaamme haitataksemme hänenkin hommiaan: kun hän tiedusteli, minkä mittainen tonttikaapeli tarvitaan kadun liittymäkohdasta tonttikeskukselle, puolisoni ymmärsi tarkoitettavan etäisyyttä talolta piharakennukselle. Sähkäri toi sitten kymmenmetrisen kaapelin, kun sitä tarvittiin 30 metriä. Sähkäri laittoi kaapelin vaihtoon. Meidät pitää ansaita ja todella haluta asiakkaikseen. 

Poka - se hommiin laitetaan. Poka - se pääsee kaivamaan. Poka - jos iskä komentaa. Poka - se lapiosta saa.

“Meidät pitää ansaita ja todella haluta asiakkaikseen.”

Mutta olihan se aika hienoa, kun hirsiseiniä valaisi märässä pimeydessä aito, oikea ja perinteisen lämmin sähkölamppu. Sellainen, jonka valossa Kullervo Paksujalkakin hiihti Volgan mutkasta Kauppakeskus Triplan Robert’s Coffeehen. 

Tuikkikaa oi sähkölamppuset kilpaa sähkärimme raivon kanssa (sen edellisen).

“Kullervo Paksujalka”

Tuli siasta

Olen myös selvitellyt, millaisen tulisijan ja hormin hommaisimme piharakennukseen. Puukiuas tarvitsee lisäksi oman horminsa. Kriteerit takalle ovat tiukat: sen pitää olla suht siro, suojaetäisyyksien pienet, solahtaa nurkkaan ja se ei saisi lämmittää liikaa. Jos saunatuvan koko on reippaat 15 neliötä, niin varaava takkaleivinuuni on turhan heviä stuffia kuten Mäki-Ketelän Jorma sanoi saatuaan leguaanin ongella Keravanjoesta. 

Vahvimpana ehdokkaana on tämä:

Nyt sytytämme kamiinan, se liekkiin leimahtaa. Tai syttyy sitten ainakin jos bensaa käyttää saa. (Kuva lainattu Nordpeisin sivulta. Palautan heti, kun pyytävät kamiinansa takaisin.) 

“Kriteerit takalle ovat tiukat.”

Mutta voipi olla, että suunnitelmat muuttuvat ja piharakennuksen nurkassa tönöttääkin Marseljeesia viheltävä juhannussalko. Tää on kato tätä rakentamista, ikänä ei tiä. 

Kas nythän on joulu ja nythän on joulu ja nythän on joulu taas

ja aluskate estää, ettei ole vettä maas

Ja hirret ne halkee ja budjetti paukkuu ja vannetta kiristää,

mut entisen sähkärin uhkailu sentään nyt joulua piristää

Hupsis tupsis tuppeli pupsis,

sähköt on tontilla puppeli rupsis

Tontti on täynnänsä akkunaa, moskaa,

valmistuukohan pirttimme koskaan

Hipsis pipsis pimpeli pompeli,

kiesus kun meikä on ääliö tomppeli

Tarttisi tässä nyt laskuja maksaa, 

mut ei taida jaksaa kun joulu on!

Kodotus-blogi toivottaa itse kuuullleeeeekkkkkin säää-äääädyyy-yyyylleeee mitä rauhaisinta joulua. 

Kiitokset tähänastisesta, anteeksi tulevasta!

“Joulunpyhät voi olla psyykkisesti helpompi kärvistellä, kun tietää ettei talosta sada ihan läpi.”

 

P.S. I Saw Mommy Kissing Sähkö Mies