Keittiösuunnitelma - olisiko se siinä?

Oman elämänsä Sikkekokki Kamarinakki tässä moi! Keittiösuunnitelmamme on elänyt kuin Andy McCoy 80-luvulla. Koska Ikean keittiöviikot näyttävät siirtyneen historiaan, ei ole tarvinnut tähdätä tiettyyn päivään, jolloin kaiken pitäisi kristallisoitua, jotta saataisiin alennusta Rumpajumpa-kodinkoneista.

Nyt kuitenkin pitäisi kristallisoitua. Marssijärjestys on minulle suoraan sanoen edelleen hieman epäselvä. Miten nämä hommat kannattaa suunnitella? Ensin pohjapiirros, siihen keittiö, johon suunnitellaan valaistus, minkä jälkeen sähkösuunnitelma? Olo on kuin hapuilisi pimeässä tippukiviluolassa etsimässä neandertalilaisten donitseja. Kyllä, osallistun tällä vertauksella Kauneimmat metaforat 2020 -kilpailuun. Sarja miesoletetut alle vyön. Se järjestetään tänä vuonna etänä.

Etänä toimii myös Ikean keittiösuunnittelu, josta olemme varanneet ajan ensi viikonlopulle. Katsotaan, montako virhettä suunnitelmastamme löytyy. Aiemminhan olin sitä mieltä, että tämä Ikean mallikeittiö oli ihan just se mitä me ollaan aina haluttu. Mutta ei se sitten ollutkaan.

Nyt ollaan sitä mieltä, että tämä me halutaan. Kai.

Keittiösuunnittelun lähtökohtana on ollut Sibeliuksen viulukonserton alun luoma mielikuva korkeuksissa liitelevästä kotkasta.

“Miten nämä hommat kannattaa suunnitella?”

Yksi yllättänyt asia on, että vaikka rintamamiestalomme keittiö on hieman ahdas ja kaappeja ja laatikostoja on siroteltu sinne tänne, ei uuteen avaraan saarekkeelliseen keittiöömme tule juurikaan enempää säilytystilaa. Itse asiassa sinne saattaa tulla jopa hieman niukemmin. Yläkaappeja on selvästi vähemmän, mutta niitä kompensoi toisaalta vetolaatikkojen suurempi määrä alakaapeissa. Mutta hankalaa on ollut. Tuskin kukaan koskaan tässä maailmassa on kärsinyt yhtä paljon kuin me keittiötämme suunnitellessamme. Tässä avoin tilitys kipukohdistamme, joista ensimmäisenä käsitellään...

Kulmakaappi

… koska sellainen saatiin, kun halusimme ison ikkunan keittiöön. Talon sijoittelu tontille on sellainen, että aamuaurinko ei nyt sitten helli keittiössä. Senkaltainen ratkaisu olisi vaatinut keittiötä nykyisen tv-/vierashuoneen paikalle, jolloin taas näkymät keittiöstä olisivat olleet naapurin seinä. Nyt näkymät ovat avarammat, mutta aurinkoa vähemmän. Kai tämän joku arkkitehti (KORJAAN, SAFA-ARKKITEHTI, TÄMÄ PITÄÄ MUISTAA AINA MAINITA!) olisi osannut fiksata, mutta minähän en arkkitehtia palkkaa. Miksi maksaa jollekin siitä, että talosta tulee toimiva?

Mutta kulmakaappi, tuo takapulpetin pokerisivustoilla roikkuva finninaama. Tuo turhien välikysymysten tehtailija. Se vie joko vähemmän tilaa ja on huonompi tai sitten se vie enemmän tilaa ja on silti vähän hönö. Päädyimme nyt pienempään ja huonompaan. Nurkkaan tulee siis kulmakaappi, jossa on karuselli pöniköille, puteleille ja purkeille. Ja miksikö? No siksi, että...

Lieden sijoittaminen

… oli vaikeaa kuin leskirouva von Knösselbergin inssiajon läpäiseminen, kun Augustin kuoltua piti alkaa itse käydä Bentleyllä Stokkan herkussa. Paremmalla kulmakaapilla nurkkaan olisi jäänyt vain kymmenisen senttiä ennen liesitasoa. Se oli kanssavelalliseni mielestä turhan ahdas ratkaisu.

Soijaa ei vahingoitettu tämän kuvan ottamisessa.

“Kulmakaappi, tuo takapulpetin pokerisivustoilla roikkuva finninaama.”

Päädyimme siis huonompaa kulmakaappiin, mutta isompaan tilaan lieden vieressä. Asiaa hankaloitti myös tärkeä asia nimeltä...

Tiskipöytä

… joka vie sen 80 senttiä pöytätilaa. Ja kuten keittiösuunnitteluoppaissa toitotetaan, tiskialtaan molemmilla puolilla pitäisi olla laskutilaa vähintään 14 kilometriä, samoin lieden ja tiskialtaan väliin tulisi jäädä tila kansallispuistolle ja muutenkin olisi kiva, jos Beatles ei olisi hajonnut.

Kanssavelallisellani oli tästä(kin) selkeä näkemys: 2 tiskiallasta. Piste. No, panokset kovenee. Minä latasin pöytään toiveen rosterisesta perinteisestä tiskipöydästä. Lalalaa, Stalalaa!

Ongelma tämän koko tason kanssa on, että se jää vähän lyhyeksi. Toisaalta tätä sakaraa ei haluta pidentää niin paljon, että jääkaappi on parisängyn jalkopäässä. Toisaalta liesitaso, tiskipöytä ja jääkaappi sekä laskutilan tarve tekivät suunnittelusta vaikeampaa kuin kellään on tässä maailmassa koskaan ollut. Lopputulos on kompromissi. Ihan kiva. Vähän kuin Neon 2.

Nyt tiskipöydän oikealla puolella on vähän laskutilaa, lieden ja tiskialtaiden välissä 60 senttiä ja lieden kulman puolella reippaammin, lähes metri.

Tieteellinen tila-analyysi auttaa hahmottamaan tarpeita ja herpeitä.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että likaiset tiskit täyttävät tiskialtaan ja lieden välisen laskutilan ja loput likaiset tiskit täyttävät lopun laskutilan.

Koska kaappitilaa ei ole mitenkään tuhlattavaksi, kanssavelalliseni / lasteni äidin kanssa hieman eripuraa aiheutti…

Korkea kaappi laatikoilla

… jonka sijoitin ison ikkunan viereen perheemme äitioletetun toiveista huolimatta. Hän kun ei tajuuuuu-uuuu-uuuu, että keittiössä pitää voida säilyttää isoäidin puusuksia, Stigaa, pölynimuria, Ampegin rantasaunaa, naapurin balsamoitua kissaa sekä Suosikin vuosikertoja vuosilta -85-92. Ja se vaatii säilytystilaa.

Etenkin näin koronakriisin yllätettyä on enemmän kuin tärkeää, että kotona on edes jonkinlaiset varmuusvarastot balsamicoa, lime-viikunaöljyä, kvinoaa, lehtikaalia, sambal ölekiä, granolaa ja anton&antonin ihanankallista ihanmitävaan. Keskiajalla ruttokin olisi vältetty, jos ihmiset olisivat tajunneet hamstrata noita elintarvikkeita ja laulaa netissä yhteislauluja.

Puolisolle on hyvä antaa välipalaa kolmen tunnin välein. Edes proteiinipatukka tai sian perna. 

“Likaiset tiskit täyttävät tiskialtaan ja lieden välisen laskutilan ja loput likaiset tiskit täyttävät lopun laskutilan.”

Mutta korkea kaappi. Sellainen on hyvä olla siksikin, että pitäähän sitä jonnekin kaappiin mahtua, jos haluaa tulla kaapista ulos. Toki laatikoita sisältää melkoisesti jo pelkästään…

Keittiösaareke

… jossa on laatikostoa yhteensä kaksi metriä. Koska aamiaiskaappia ei keittiöön mahdu, ajattelin, että lähinnä ruokapöytää voisi olla laatikko, jossa on leivänpaahdin ja leivät. Aamiaislaatikko siis. Muihin laatikoihin sullottaisiin sitten lusikat ja haarukat ja lautaset ja mukit Nisset ja Nassut apilan lehti suus.

Ajatuksia herättävä teokseni "Jos mies leipoo pullaa metsässä ilman housuja, kuuleeko hän puun kaatuvan?"

Saarekkeen toisella puolella on istumapaikat kahdelle ja eteisen suuntaan on yksi laatikosto. Työtasoahan saarekkeessa on sen verran, että kyllä siinä mokkapaloja isompiinkin curlingvanhempien kokoontumisajoihin vääntää. Toki saarekkeen ja kaikkien muidenkin pöytäkaappien päälle olisi päätettävä…

Keittiön tasot

… jotka meillä ovat nykyisessä kodissamme lämpökäsiteltyä massiivikoivua sekä teräksinen perinteinen Hackmanin tiskipöytä. Aika jännästi uuteen kotiin kiinnostasi hankkia massiivikoivuiset työtasot ja teräksinen tiskipöytä. Ikean Köttrumpafallera (tai jotain vastaavaa) -koivutaso näytti olevan viilupintainen, joten ehkä ihan oikeaa massiivipuuta pitäisi hankkia. Saarekkeen läheisyydessähän ovat myös…

Jääkaappi ja pakastin

...jotka tosin sijaitsevat ällän eri päissä. Jääkaappia availlaan joka päivä monesti (oma ennätykseni on 749 kertaa tunnissa), mutta pakastin voi olla hieman syrjemmässäkin.

Tämän sommitelman piirsin ihan vapaalla kädellä. Tekniikkana hiili ja guassi. Vai onko se se hedelmä?

“Työtasoahan saarekkeessa on sen verran, että kyllä siinä mokkapaloja isompiinkin curlingvanhempien kokoontumisajoihin vääntää.”

Keittiösuunnitteluohjelma ei antanut laittaa kuvaan kuin integroidut kodinkoneet, mutta kaltaiseni yhteiskunnan laitapuolen hylkiö ei tuosta integroitumisesta kummemmin piittaa, joten todennäköisesti ihan perinteisillä valkoisilla mennään. Niihin saa jääkaappimagneetteja, jotka ovat kultturellin ja litteräärin kodin merkki.

Imeldique-Nellina oli keittiötä suunnitellessaan ottanut hieman turhan paljon inspiraatiojuomaa, mikä ilmeni rasvoittuneena aorttana.

Kuten sitä sanotaan: keittiö on kovin syvältä. Bumtsibum!

“Ihan kiva. Vähän kuin Neon 2.”