Nyt ei jaksa - ei vaan jaksa

Blogipostausta on kiva kirjoittaa vihaa kihisten, kun on edellisenä yönä saanut unta aamuviideltä. Mutta annetaan nyt tulla vähän negaa, kun projekti on muuten mennyt niin mukavasti.

Pystyttäjien kusipäinen toiminta valvotti eniten. Meille luvattiin, että loppuhommat tehdään ennen juhannusta tai viimeistään juhannuksen jälkeisellä viikolla. Laitoin keskiviikkona ennen juhannusta tiedustelun aikataulusta, jotta osaan tilata lehtikuusilaudat terassin tekoon oikealle päivälle. Ei vastausta. Vastaava mestari soitti juhannuksen jälkeen maanantaina JA tiistaina pystyttäjien pomolle. Ei vastausta. 

Firma, jonka pomo jaksaa jauhaa tarinoitaan Itä-Eurooppaan oligarkeille pystyttämistään hirsihuviloista ei halua / viitsi hoitaa keskiuusmaalaista hirsitaloa loppuun. Joku voisi sanoa tällaista touhua mulkuksi, mutta käytetään nyt vaikka termiä “arrogantti”, jos pystytysfirman pomolla sattuu olemaan käytössä itäeurooppalaiset kostometodit. 

“Pystyttäjien kusipäinen toiminta valvotti eniten.”

Harvoin sitä ihan kihisee vihaa, mutta nyt tilanne on kyllä sellainen. Kun tähän päälle vielä LVI-asentajat nyynivät, eivätkä ole tulleet yli viikkoon tekemään omia hommiaan, ilo rajojen aukeamisesta ja timpurien palaamisesta on muuttunut taas tutuksi pettymykseksi. Olen väsynyt, vihainen ja pettynyt siihen, että asiat eivät vaan hoidu. Jokainen päivän (tai nyt jo viikon myöhästyminen) tarkoittaa projektin venymistä sen loppupäästä. Pian muistotilaisuutenikin joudutaan järjestämään vuokrakaksioissa. 

Helevetin kiva saada tontin kirvesvarsi täyteen kamaa, jota ei vielä tarvita. Naapuri joutui käymään rannikkolaivurikurssin voidakseen navigoida omalle autokatokselleen.

Ilon voi myös tehokkaasti nollata: iloa aiheutti saada tontille nopsalla aikataululla talotoimitukseen kuuluvat kattopaneelit. Vähemmän ilahdutti se, että samassa syssyssä toimitettiin myös väliovet ja listat, joita ei tarvita vielä viikkoihin / kuukausiin / vuosikymmeniin. Tonttimme on suunnittelematta ja väärään aikaan toimitetun tavaran avovarasto ja tämä tilanne ei näköjään muutu. Ennen listoja ja sisäovia kärpäsenpaskan kokoiselle tontille pitäisi mahduttaa ainakin lehtikuusilautaa ja tiiliä. 

Tämä projekti on ollut iso pettymys ja surkea yritys saada kiva koti siedettävässä aikataulussa ja osoitus siitä, miten monessa käänteessä vääriä valintoja voikaan tehdä. 

“Tonttimme on suunnittelematta ja väärään aikaan toimitetun tavaran avovarasto.”

Lehtikuusilautojen toimitusaika olisi ollut seitsemän (7!) viikkoa. Sain inistyä ne kahdessa viikossa. Ja nyt kun ne jo voisi toimittaa, ei ole mitään tietoa, tulevatko arvon pystyttäjät niitä terassiin latomaan. Lehtikuusitoimittajalle täytyy kuitenkin antaa isot pisteet: asiallista, ystävällistä ja nopeaa palvelua, vaikka näin ylikuumentuneessa tilanteessa voisi olla ihan vaan mulkvisti ja kauppa kävisi silti.

Ympyrän kohdalta on purettu vanha kotimme. Tämän lähemmäs ei pysty menemään. Oli iso virhe myydä se ja lähteä rakentamaan.

Olisi kiva heittää leppeää kesä- ja juhannusläppää, mutta jos lähinnä toivoo, että talo palaisi ja harmittaa, ettei hukkunut juhannuksena, niin taidan jättää väliin. Tästä tuli ihan paska postaus ihan paskasta fiiliksestä ihan oman ja osin muiden paskuuden takia. 

“Lehtikuusitoimittajalle täytyy kuitenkin antaa isot pisteet.”

Autokin hinattiin taas korjaamolle, mutta siitä nyt ei jaksa edes enää vittuuntua. Kunhan vahinkojen määrä ja hinta selviävät, raportoin siitäkin. Koska kaikkia varmasti kiinnostaa.

Sanoinko jo että paskaa saatana. Poltan tän bloginkin.

Detalji Caravaggion maalauksesta Vitun vitun vittu.

“Sanoinko jo että paskaa saatana.”