Harvalaudoitus - timpurin taidonnäyte

“Äiti, isot pojat sano, että oon ituhippi. Mitä ne ituhipit oikein on?”

“Ole poika hiljaa ja syö keskiyöllä kylvetystä biodynaamisesta speltistä nuotiolla kypsennetty, katajapuisella kapustalla vastapäivään hämmennetty iltapuurosi! Isäskin lähti sen nuoremman matkaan, joka ajelee kainalonsa vielä harvemmin.”

Ja tämä liittyy rakennus- / mielenterveydenromahtamisblogiini niinku miten?

Lähinnä ehkä siten, että mehän kovasti ajoimme piippuun käärmettä nimeltä patterilämmitys. Että voisi kaffekuppi kädessä haahuilla harmaissa villasukissa pitkin tupaa ja lueskella hellaleivinuunin lämmössä Päätalon tuotantoa päreen palaessa. Heikoimmin häkää kestävät kärrättäisiin aamuisin hevoskieseillä hautuumaalle. 

Kuten tarkkaavainen ohjelmamme kuulija varmasti näkeekin, seinän vierellä on enemmän lautaa. Meinasin heittää tähän jotain yläasteen discosta, mutten viitti.

Se vaan, että ne patterit olisivat maksaneet kuusi tonnia (sex tusen mycketpengar) enemmän kuin lattian alla luikerteleva letku, jota vesikiertoiseksi lattialämmitykseksikin sanotaan. Otimme lattialämmityksen, koska raha tai sen puute. 

“Mehän kovasti ajoimme piippuun käärmettä nimeltä patterilämmitys.”

Tietty olisihan siinä voinut joku vinkata, että lattialämmitys meidän hörhömörskässämme vaatii harvalaudoituksen. Se taas tarkoittaa koko taloon nakutettavaa laudoitusta ja kahden timpurin palkkoja. Ja yhtäkkiä patterilämmitys maksoikin enää(?) kolme tonnia (tre tusen nallewahlroos) enemmän. Voisikohan vielä vaihtaa? Samaa pohtii puolisoni toiveikkaana, kun hengitykseni katkeaa keskellä yötä neljäksi minuutiksi. 

Kappas, lautaa ja pahvia. Kliimaksin ainekset kasassa, beibi.

Mutta harvalaudoitusta siis tehtiin ja se saatiin. Timpurin sijainen - ne virallisethan eivät pääse Tallinkilla maahan, vaikka lentäen saisivatkin saapua - oli pätevä ja mukava. Piti oikein tarkistaa, onko kyseessä rakennusalan ammattilainen. Kyseessä oli kuulemma harvinainen geenivirhe.

Viikko kului timpurin nakutellessa. Suvivirsi soi ja hiki virtasi. Lopputuloksena oli nimensä mukainen harvempi tai tiheämpi laudoitus, jonka alla oli ilmansulkuna Termex Kraft -paperi. Timpuri muisti manata melkoisen moneen otteeseen tätä lautalabyrinttiä. Sai kuulemma tosissaan käyttää luovuuttaan ja matemaattisia kykyjään, kun pohti, mistä minkäkin piirin letku tulee ja minne se menee. 

“Lattialämmitys meidän hörhömörskässämme vaatii harvalaudoituksen.”

Hommaa tosiaan mutkisti, että taloomme tulee painovoimainen ilmanvaihto (kröhöm ITUHIPPI kröhöm). Pattereita ei ole seinänvierillä, joten sinne haluttiin tiheämmin lämmitysputkea patterien lämpöä larppaamaan. Ja kun jossain on lautojen väli tota ja toisaalla tätä, niin aikamoista hahmotusmamboa sai timpuri soittaa. Ja hyvin soitti. 

Terassillakin on vielä aika harva laudoitus. Suunnilleen yhtä harvassa on olleet pystyttäjien käynnit tontilla.

Ja vaikka nyt sen patterilämmityksen perään nostalgisoinkin, niin siitä olisi tullut hieman sekasikiö; asuintiloissa patterit, märkätiloissa sähköinen lattialämmitys ja piharakennuksessa (silti) vesikiertoinen lattialämmitys. Sehän kuulostaa lähes yhtä pöljältä kuin jos samassa talossa olisi pilariperustus, painovoimainen ilmanvaihto ja massiivihirret. 

Tukkimiehentäi (lat. Pystytys Interruptus). Meidän lapsilla on tämän serkkuja tukassa.

Isot pojat (ja tytöt toki myös) olivat kertoilleet, että hirsitalojen vakiovieraita ovat tukkimiehentäit. Olin ollut hieman huolissani, sillä meidän tontillamme näitä hirsitalon toteemiöttiäisiä oli näkynyt lähes yhtä vähän kuin vastaavaa mestaria. Nyt harvalaudoituksen valmistuttua olen kuitenkin bongannut näitä turilaita lukuisia. Joko ne tulivat harvalautakasan mukana, tai sitten ne yrittävät kertoa minulle jotain. Eri asia, mitä. Jos en ole osannut kuunnella neuvoja tähänkään mennessä, tuskin tajuan niitä sarvijaakkojen surinastakaan. 

“Mitä ne ituhipit oikein on?”