 |
| Talofirman Myyntiedustajaa kouraisee syvältä, kun hän tajuaa, että asiakkaalla on tontti |
(Lue täältä siitä tragediasta, että tonttia ei ole)
Asiakas astuu Talofirman ovesta sisään. Talofirman Myyntiedustaja laittaa luomuginsengjuuriteekupillisen pöydälle ja rientää asiakasta vastaan.
Asiakas: “Hei. Ollaan tässä pohdittu talon rakentamista.”
Talofirman Myyntiedustaja: “No ensiksihän pitää olla tontti, sitä ennen ei oikeestaan kannata alkaa mitään suunnittelemaan. Ilmansuunnat, rakennusoikeus, pohjatutkimus, Suomen pääseminen Euroviisufinaaliin, nälänhätä. Nää ainakin pitää olla ratkaistuna ennen kuin kannattaa tota meidän kahvaa kiskaista, ja netissähän voi käydä meidän sivuilla ja facebookissa. Ihan yhtä hyvää palvelua saa. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”
Asiakas: “Meillä on tontti.”
Talofirman Myyntiedustaja: “Hirveen moni haaveilee siitä talosta, mutta etenkin täällä pääkaupunkiseudulla tonttimaata on tosi vähän ja sekin on yleensä rämeikköä. Alligaattoreita siellä ojat täynnä ja malaria leviää. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”
Asiakas: “Mutta meillä on tontti. Kasvukeskuksessa radanvarren pikkukaupungissa kirvesvarsitontti, rakennusoikeus 150 neliötä ja 30 neliötä talousrakennus. Nykyinen talo myyty voitolla, ja rahat on satasen seteleinä tässä vyölaukussa. Tai osa rahoista, tässä nyt on vaan kuusisataa tonnia etumaksua varten.”
Talofirman Myyntiedustaja: “Se oma talo on kyllä ihana haave, mutta suoraan sanoen kaikkien ei edes kannata rakentaa. Se on se meidän firman talossa asuminen sellainen laji, että siinä ei kaikki pärjää. Joka aamu pitää koolata vähintään pari tuntia ja illalla laittaa smyygejä maalämpöpumppuun. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”
Asiakas: “Meillä. On. Tontti.”
Talofirman Myyntiedustaja: “Ai te ootte vielä siinä, oottakaas, mä kysyn tähän apuun Jereä. Jere! Tuotko sen sähköpiisk… SIIS ONKO TONTTI?”
Asiakas: “Joo.”
Tässä vaiheessa keskustelussa seuraa pieni tauko, kun Talofirman Myyntiedustajaa elvytetään. Mikään ei tunnu auttavan, kunnes Jere keksii kuiskata Talofirman Myyntiedustajan korvaan “ne ei lukeneet pienellä painettua sopimusehdoista”. Talofirman Myyntiedustaja, joka oli jo matkalla kohti liekehtivää porttia, jonka päällä punainen silmä häntä tuijottaa, palaa korahtaen elävien kirjoihin.
Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti. Anteeksi, mua saattaa alkaa spontaanisti itkettää. Älkää antako sen häiritä. Tontti. Tajuatteko, miten ihana sana se on? Tontti! Jos sopii, niin piirrän teille tässä nyt heti tähän laattalattiaan, jolla näköjään vielä makaan, kuolallani ensimmäisen luonnoksen talostanne.
Asiakas: “No ihan alustavasti vasta tultiin kysymään, löytyykö teidän firmalta edes kiinnostusta tähän projektiin.”
Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti! Tajuatteko? Se tarkoittaa, että antaisin vaikka vasemman keuhkoni asiakkuudestanne. Oikea keuhko onkin erään tuusulalaisen hirsitalon seinällä. Luulevat sitä Kuutti Lavosen maalaukseksi. Nonni, siinä se olisi. 143 neliötä, pihasauna, olokeittiö, jossa aamiaiskaappi ja vähän taidetta talon puolesta seinällä, vanhempien makkari omassa rauhassaan, jos joskus lauantaisaunan jälkeen tulee sensuaalitoiminnalle tarve ja kääntymisympyrä vessassa, jos käy Jehovan todistajia. Laitettaisko me nimet paperiin? Tai ihan voidaan kirjoittaa kuolallakin näille laatoille.”
Asiakas: “Kyllä me ensin kilpailutetaan pari varteenotettavaa vaihtoehtoa…”
Talofirman Myyntiedustaja: “Ette te mitään kilpailuta! Siis tiesittekö, että noi muut firmat on oikeasti huumekauppiaiden hallussa? Ja ne tekee talonsa ydinjätteestä! En haluaisi kertoa tätä, mutta olen kuullut, että ne kaikki ovat menossa konkurssiin. Ihan vain näin teille sen kerron. Ja nimettömänä suomi24:n keskusteluissa. Ja vauva.fi:ssä. Kyllä nyt kannattaa tehdä kaupat meidän kanssa, meidän puu on tiukkasyistä pohjoisen Romanian jätteenkäsittelyalueen mäntyä.”
Asiakas: “Ei me kyllä vielä…”
Talofirman Myyntiedustaja: “Jere! Otatko sen mun mummon pakkasesta? Eiku äidin puolelta. Kuulkaa, minä laitan tämän mummon tähän kaupantekijäisiksi. On kuulkaa hyvä leipomaan. Tai oli. Että mitenkäs, laitettaisiinko me nimiä tähän paperiin?”
Asiakas: “No pitää vielä harkita asiaa.”
Talofirman Myyntiedustaja: “Rouva siinä vieressä näyttää olevan mietteissään. Kipristääkö vatsaa? Voi liittyä pernan toimintaan. Minäpä revin vatsani auki paljain käsin ja saa siitä rouva uuden pernan. Tai vaikka varalle, jos oma jää zumbaan. Kas siinä. Oho, lipsahti kädestä. Varo Jere, siinä ovensuussa on vähän liukasta! Että alettaisiinko me tämän jalomielisen eleeni jälkeen nyt laittamaan niitä nimiä paperiin?”
Asiakas: “Kyllä me taidetaan nyt käydä ensin siellä Prismassa.”
Talofirman Myyntiedustaja: “Älkää menkö! Kun teillä on se tonttikin! Minä lupaan käydä varastamassa seuraavan vuoden ajan kaiken tarvitsemanne Prismasta tai noista muista mainioista S-eturauhaskaupoista, jotka on niin mainiosti saatu sijoitettua aina kaupunkien parhaille paikoille ilman mitään lobbaamista tai kunnallispäättäjien “seminaarimatkoja”. Mutta laitetaan nyt niitä nimiä saatana siihen paperiin!”
Asiakas: “Hei, älä roiku mun kauluksissa. Päästä irti. Jere, voitko lyödä tätä hullua sillä jäisellä mummolla.”
Talofirman Myyntiedustaja: “Äidin puolelta!”
Talofirman ovi paukahtaa. Asiakas on poissa. Talofirman Myyntiedustajan kuumat kyyneleet putoilevat luomuginsengjuuriteehen. Sekään ei auta. Tee on kylmää kuin vieressä lojuva jäinen mummo. Äidin puolelta.
Juuri ennen asiakkaan farmari-Skodan käynnistymistä toimistosta kuuluu vaimeasti “niillä oli tonttiiiiiiiiiiiiiiiiii!”
 |
| Karu totuus alkaa valjeta Talofirman Myyntiedustajalle: asiakas ei ehkä ostakaan taloa ensimmäisestä paikasta ensimmäisellä tapaamisella, vaikka hänellä on tontti! Kuva: RobinHiggins / Pixabay |
